Naisten uppopalloviikonloppu- rentoa yhdessä oloa altaan pohjassa

Moikka!

 

Takana on aivan mahtava viikonloppu! Siitä huolimatta, että oma osallistumiseni oli kasvavan keskivartalon vuoksi melko vajaata, oli leiri minunkin mielestäni menestys. Uskon, että täysillä mukana olleet tytöt, naiset ja eräät keski-iän ylittäneetkin neidot olivat viikonloppuun tyytyväisiä.

 

Lauantaina sekalainen sakki uppopalloilevia naisia kokoontui Rajamäen uimahallille. Mukaan mahtui joitakin jo vuosia aikaisemmin "eläköityneitä" uppopalloilijoita, joiden läsnäolo herätti spontaania ihmettelyä ja hilpeyttä. Tälle leirille oli kuitenkin kaikki tervetulleita, ja oli ihana huomata, että se viesti oli selvästi mennyt perille. Mukana oli paljon naisia joita ei oltu aiemmin nähty leirillä ja toisia jotka olivat vuosia aiemmin lopettaneet leireillä käynnin syystä tai toisesta. Lauantain harjoitukset mentiinkin niin sanotusti omalla porukalla, Helin #6 johtaessa toimintaa. 

 

Sunnuntai aamu alkoi jo kello 8 aamureippailulla, joka ei ollut vielä kovinkaan suosittu, mutta päivän kahdella altaalla meitä oli yhteensä 19 naista Tomi Suomalaisen vetäessä allasharjoitukset. Harjoitukset olivat itsessään yksinkertaisia niin taktisesti kuin teknisestikin, mutta tarjosivat vanhoille konkareillekin uusia näkökulmia ja ideoita. Koko viikonlopun aikana pelattiin paljon, mutta sen lisäksi tehtiin koritus- ja ohitusharjoituksia.

 

Seuraava vastaavanlainen leiri on tarkoitus järjestää 12.-13.11.16, joten merkkaa se kalenteriisi ja jää odottamaan lisätietoja!

 

Seda #12

 

 

 

 

 

Juhani, The Coach- lähes 10 vuotta joukkueen johdossa

Vuonna 2007 yli kymmenen vuoden tauon jälkeen Juhani hyppäsi jälleen maajoukkueen peräsimeen. Tällä kertaa tavoitteena oli nostaa suomalainen naisuppopallo maailmankartalle. Tästä alkoi ennen näkemätön nousu kohti maailman huippua.

”Juhani kertoo asiat rehellisesti ja puolueettomasti. Todella hyvä valmentaja, joka tietää kaiken uppopallosta!”

Ensimmäiset kansainväliset kilpailut, vuoden 2007 MM-kilpailut Barissa, antoivat näytteen joukkueen nykytasosta: Euroopan mestari Norja tarjosi kylmää kyytiä voittamalla 17-0, mutta meidän 14-0 voitto Espanjasta kertoi myös omaa tarinaansa. Paluumatkalla Juhani kyseli jo jokaiselta pelaajalta tulevaisuuden suunnitelmista ja sitoutumisesta seuraavaan MM-kisaprojektiin. Tästä alkoi vuosien taival Juhanin johdattamana.

”Hän ansaitsee täyden kiitoksen koko joukkueen ja yksilöiden kehityksestä!”

Vuosien varrella on pureuduttu harjoitteluun ja urheilijan elämään joka kantilta. Juhani on viettänyt lukemattomia pitkiä öitä ja aamuja miettien joukkueelle uusia harjoituksia ja analysoimalla videota vanhoista. Suureksi hyödyksi onkin osoittautunut hänen vähäinen unen tarpeensa, joka tuntuu lisäävän valveillaoloaikaa vuorokaudessa vähintään 20 tuntiin asti.

”Muistan Barissa banketin jälkeen menneeni nukkumaan joskus reilusti puolen yön jälkeen. Juhani jäi vielä jotain puuhailemaan. Aamulla kun heräsin 8 aikaan, istui Juhani jo sängyllä katselemassa ja analysoimassa pelivideoita, kuulemma oli ollut siinä jo kello viidestä asti…”

Juhanista on vuosien saatossa tullut joukkueelle valmentajan lisäksi joukkueenjohtaja, huoltaja, rahastonhoitaja, matkanjärjestäjä sekä varustetilaaja, -huoltaja sekä -korjaaja. On hän välillä leireillä myös sparraaja, mentaalivalmentaja, sovittelija ja joskus jopa päässyt joukkuetoveriksi samalle puolelle pelaamaan.

”Juhani huolehtii kaikki asiat mitä häneltä ymmärtää kysyä tai pyytää. Asiat tapahtuvat pikimmiten ja aikailematta! Hän huolehtii joukkueen eduista myös altaan ulkopuolella! ”

Juhanilla on pyrkimyksenä aina joukkueen paras. Tavoitteiden saavuttamiseksi hän käyttää kaiken ammattitaitonsa ja haluaa kehittää sitä lisää. Erilaiset harjoitukset eivät ole koskaan pelkkiä harjoituksia vaan jokaisella on tarkkaan mietitty tarkoitus ja tavoite. Jälkeenpäin hän analysoi harjoituksia ja miettii miten tästä päästään eteenpäin. Askel kerrallaan hän on jaksanut meitä opettaa ja tsempata. Iloksemme nämä opit ovat useimmiten menneet perille ja pelimme on kehittynyt valtavasti.

”Uskomaton, kaikkensa antava, sydämellinen, tsemppaava valmentajamme. Ilman Juhania emme olisi tässä!!! KIITOS!”





Nyt syksyllä 2016  Juhani ilmoitti joukkuueelle olevansa valmis luovuttamaan vastuunsa toiselle. Juhanin avulla olemme nousseet maailman huipulle, mutta mitallien nälkää ei vielä ole tyydytetty. Toimintamme jatkuu toistaiseksi Helin #6 ja Kiran #3 vedossa, mutta uusi valmentaja on hakusessa. Juhanin saappaat ovat suuret täyttää, mutta joukkue on valmis ottamaan uuden valmentajan vastaan. Valmentajan ei tarvitse olla uppopallo ensyklopedia, tärkeintä on, että olet innokas ja motivoitunut. Kokemus naisista, erilaisista naisista, katsotaan eduksi =)

Juhani Honkanen

Heli# 6 ja Seda #12

Missä uppopalloillaan?

Olen syntyjäni Jyväskylästä, siellä aloitin uppopallon nuorena tyttönä. Teini-ikäisenä rutinoiduin käymään hallilla iltamyöhään vähintään kaksi kertaa viikossa. Ajattelin aiemmin, etten ikinä voi muuttaa kaupunkiin, jossa ei olisi mahdollista pelata uppopalloa.

Pari vuotta sitten asuin vielä Jyväskylässä, kävin samoissa treeneissä kuin jo monta vuotta aiemmin samojen herrojen kanssa. Tiesin, että poismuutto olisi edessä, sillä avomies (pian avIomies) oli saanut työn Etelä- Suomesta. Helsinkiin oli lohdullista muuttaa, sillä tiesin että siellä on erittäin hyvät mahdollisuudet treenata uppopalloa jopa neljän seuran harjoituksissa. Nyt elämä on heittänyt meidät Hyvinkäälle. Täällä halli on remontissa, eikä uppopallo treenit pyöri. Ymmärtääkseni harjoitusvuorojen pyöriessäkin pelaajia on vain kourallinen. Lähellä on onneksi Rajamäen uimahalli, jossa räpyläuimareihin suhtaudutaan myönteisesti. Lisäksi olen muutaman kerran eksynyt myös Tuusulaan uppopalloharjoituksiin.

Tämän piiiiiitkän alustuksen tarkoitus oli valmistella seuraavaa kysymystä: Missä kaikkialla uppopalloa pelataan?

Osaan toki listata melko monta kaupunkia, Helsinki, Vantaa, Espoo, Porvoo, Vaasa, Kotka, Jyväskylä, Turku, Nivala, Hämeenlinna, Joensuu, Tuusula, Riihimäki, Kokkola ja Pietarsaari, Kouvola ja Seinäjoki. Mutta olisi mielenkiintoista kuulla missä kaikkialla Suomessa on uppopalloilijoita? Eniten tietysti kiinnostaa yllättävät, uudet ja pienehköt uppopallo-kaupungit.

Lisäksi kiinnostaisi tietää miten teillä pyörii treenit silloin kun pelaajia on alle 10? Pelaatteko 3 vs 3 peliä vai teettekö silloin harjoituksia? Ja mikä teidät pitää motivoituneena silloinkin, kun pelaajia on viikosta toiseen vain kourallinen?

täältä

Hyvää viikonloppua !

Seda

Tunteet nousi pintaan- video viime kesältä

Onhan kaikki käyneet katsomassa tämän videon jo aikaisemmin? Itse en ole katsonut tätä videota Kisojen kaatajaisten jälkeen, en tiedä miksi. Katsoin tämän hetki sitten siis ensimmäisen kerran yli puoleen vuoteen, ja saman tien muistin elävästi kisamatkalla koetut tunteet ja siellä eletyt hetket.

 

Sanoin on vaikea kertoa ja kuvailla kisojen ainutlaatuisuutta, mutta tämä video MacRamseyn muusikkien säestämänä tekee sen mielestäni hyvin. Viedeon edetessä matkan ja kisojen tunnelma muistui mieleen. Ilona on tehnyt hienoa työtä editoidessaan videota, sillä siinä esiintyvät hetket ja tilanteet kertovat täydellisesti reissun fiiliksiä.

 

Kyyneleet tuli silmiin, mutta samalla nousi halu aloittaa uusi projekti. Kesällä 2017 pelataan EM kisat!

Hauskaa viikonloppua,

 

Seda #12

Vuoden ensimmäinen leiri- ennätys rikkoutui

Viikonloppuna järjestettiin naisten avoin maajoukkueleiri Tampereella. Hiihtolomien vuoksi hallilta ei saanut tavalliseen tapaan allasaikaa, vaan leiri aloitettiin jo 7:45 ja altaaseen hypättiin 8:30. Seuraava allas olikin vasta illalla 16:30. Sunnuntainakin ainut allas alkoi jo 8:30, mutta aamureippailulla oltiin jo 7:30. Kukaanhan meistä ei edes olisi halunnut nukkua pitkään ;) Tavallisesta poiketen sunnuntain toinen allas oli korvattu painonnosto harjoituksilla, jotka Saija #5 veti meille Nääshallilla. Painonnostosta tuleekin myöhemmin ihan oma julkaisu.

 

Maajoukkueleireillä on käynyt kaiken kokoisia, ikäisiä ja näköisiä naisia ja tyttöjä. Tällä leirillä rikottiin kuitenkin yksi ennätyksistä, kun vasta 12 vuotias Hilla uskaltautui mukaan. Nuoresta iästään huolimatta hän on kerennyt pelata jo 7 vuotta, mitä ei ollut vaikea uskoa kun Hillan näki altaassa. Rohkea ja aktiivinen pelaaja, joka ei anna pienen kokonsa häiritä menoaan. Painonnosto salillakin hän osallistui keskittyneesti (keskittyneemmin kuin osa aikuisista) rinnalle veto harjoituksiin, ja Hillan kevyt tanko punaisine painoineen kolisi salin nurkassa alusta loppuun. Mahtava tyttö!

Leirillä pelattiin paljon, mikä on aina kivaa tai minun mielestäni jopa parasta, mutta joitakin leirin teemaan sopivia harjoituksia myös tehtiin. Tänä viikonloppuna keskityttiin maalivahti työskentelyyn ja erityisesti maalivahdin liikkumiseen korin päällä. Juhani heitti meille ajatuksen, että entäpä jos maalivahti olisikin pääasiassa selkä suoraan kentälle päin. Hyökkääjän tullessa sivulle maalivahti voisi hieman kääntää päätään enemmän hyökkääjään päin, muttei niin reilusti kokonaan kuin aikaisemmin on totuttu. Hyökkääjän olikin vaikea saada maalivahdista otetta tai löytää puskukohtaa kun maalivahti tarjosikin kylkeä. Kokeilkaapa treeneissänne!



Hilla, leirin nuorin ja Jonna, leirin vanhin, vasta 25 vuotias ;)

Kuulumisten vaihtoa altaiden välillä.

Uppopallonaisten perinteistä illanviettoa: jäätelö, siskonpetejä ja euroviisuja.

Seda, Mira ja Jenni

Viesti kilpailu, mun joukkue voitti!

 





Kaikki ei selviytynyt sunnuntain aamureippailulle, tässä ne jotka olivat mukana.







Rauta on kevyttä, Hilla etualalla.

 Terveisin Seda #12

Ensimmäinen leiri Kolumbian kisojen jälkeen

Ai jai, onpa mahtava viikonloppu taas takana. Syksy on nyt takana. Kukin on saanut relata omalla tyylillään, ja uppopalloton syksy on ainakin minulle tehnyt tehtävänsä, koska kentälle palaaminen oli nautinnollista. Sormet syyhysi ja pallon osuessa näppeihin sähkö meni läpi kropan ja virta levisi raajoihin. Nyt pelataan!

Lauantaina pelattiin A-nuorten SM-sarjan toinen kierros, kukin maajoukkue pelaaja omassa joukkueessaan, mutta iltapäivällä sotakirveet haudattiin ja sekalainen sakki naisia lähti yhdessä syömään ja viettämään aikaa hotellille. MM-kisajoukkueen kaikki pelaajat eivät olleet mukana vielä tällä leirillä, mutta mukaan olimme saanut uusia tyttöjä! Tai tuttuja tyttöjä, mutta uudessa ympäristössä, maajoukkueleirillä. Ja minä olin todella yllättynyt tyttöjen tasosta, hyväkuntoisia ja pallovarmoja naisia. Missä ne ovat olleet ennen tätä?

Hyvin nukutun hotelli yön jälkeen sunnuntaina oli ihana mennä (maltillisen) buffet aamiaisen kautta aamureippailulle ja siitä altaaseen. Allasharjoituksia oli kaksi, joiden aikana tehtiin sitä parasta eli pelattiin uppopalloa. Vastustajana toimi taas nuorten maajoukkueen pojat muutaman paikallisen vahvistuksen kanssa. Pojatkaan eivät päässeet helpolla sillä nuorten maajoukkueen valmentaja oli seuraamassa poikien peliä samalla kun me annoimme armottoman vastuksen.

Leirillä keskustelimme myös tulevasta. Keskustelimme muunmuassa helmikuussa järjesttävistä PM-kisoista ja meidän osallistumisesta niihin. Mitään päätöstä ei vielä tehty, mutta kisat olisivat hyvä mahdollisuus uusille tulokkaille saada ensimmäinen kosketus kansainvälisiin otteluihin ja vanhoille pelaajille lisää kokemusta maaotteluista.

terveisin Seda #12

Jännitys tiivistyy!

Edellisessä postauksessa Seda #12 kertoi viimeisestä leiristä ennen kisoja, mutta onneksi (ainakin meikäläisen kannalta) eilen oli vielä viimeiset viikkotreenit Tampereella. Sairaspedistä melkein kaksi viikkoa muiden tyttöjen viimeistelytreenejä ihaillessa oli ihan mukava päästä riehumaan vielä täällä Suomen päässäkin altaaseen. 

Olen pyrkinyt tehokkaasti olemaan ajattelematta tulevaa viikonloppua ja kisoihin lähtöä, mutta tällä viikolla jännitys on alkanut nousta pintaan. Olen työkavereille varmasti älyttömän tylsää seuraa, kun en osaa puhua muista kuin kisoista... Tämä viikko huipentui kuitenkin jo ennen altaaseen pääsyä kun saimme käsiimme kauan ja innolla odotetut edustusvaatteet! En tiedä voimmeko tarpeeksi kiittää vaatteiden parissa niska limassa puuhailleita pelaajiamme. Ei todellakaan ole mikään helppo homma kun kyseessä on vaatteet ja neljätoista naista omine mieltymyksineen. Mutta täytyy kyllä sanoa, että ovat kyllä kaiken tämän odottamisen arvoisia!

Kuin joulu olisi, kuvaili moni pelaaja kun Oona #8 pakkaili vaatteita autoon

Viimeinen leiri

Viimeinen maajoukkueleiri on takana ja enää on yhdet viikkotreent ennen kisoihin lähtöä. Hurjaa miten nopeasti aika menee!

Viikonloppuna kokoonnuimme Tampereella. Lauantaiaamuna halli ei ollut vielä edes auennut, kun me palaveerasimme tihkusateessa uimahallin katoksessa. Vaikka lauantaiaamulle voisi keksiä muutakin tekemistä, me olimme iloisia nähdessä toisemme. Olihan viime näkemisestä jo hieman reilu viikko =)

Leirillä pelasimme jokaisella altaalla, eikä yksittäisiin harjoituksiin ollut enää tarvetta. Harjoitusvastukseksi oli kutsuttu joukko nuoria ja vähän vähemmän nuoria miehiä, jotka antoivat reilun vastuksen koko viikonlopun ajan. Peli kulki hienosti, ja vaikka sunnuntaina jalat painoivat ja keho oli uupunut, koko porukka painoi yhdessä loppuun saakka. Viimeiset kymmenen peliminuuttia sunnuntaina olivat ehkä koko leirin parhaat hetket. Olen NIIN iloinen, että saan pelata tässä joukkueessa!

Leirillä mukana oli myös huoltajamme Heli, jolla oli kädet täynnä töitä. Tosin Helin käsissä on jotain taikavoimaa, sillä kaiken se sai korjattua. Allekirjoittaneen niska koki kovista peleistä huolimatta U-käännöksen Helin hoidossa, kääntyen nyt kivuttomasti joka suuntaan. Helin läsnäolo ja tieto/taito tuntuu luksukselta, mutta kuitenkin erittäin tarpeelliselta. Heli kuuluu meidän joukkueeseen!

Ella #8 ja Sirpa #15

Irina #1 hyppää,ässä pelin

Kira #3, Jenni #2 ja minä suunnitellaan voitokkaita hyökkäyskuvioita.

Valmentajamme Juhani

Sirpa #15 ja Nelly #13

Ella #8

Suomen naisten uppopallomaajoukkue

Voisi kuvitella, että viikonloppuun ei mahtuisi enää kovien pelien lisäksi muuta, mutta kun meistä on kyse, niin asiahan ei ole niin. Sunnuntaina leirin päätteeksi suuntasimme vielä Tampereen underground maailmaan. Emme lähteneet reivaamaan tai maalaamaan graffiteja, vaan siivomaan juhlijoiden sotkuja. Onneksi olimme edellisellä leirillä saaneet hyvää harjoitusta, sillä tämä siivousurakka oli edelliseen veraten melkolailla karumpi. Turvakengät ja viiltosuojatut hanskat tulivat todellakin tarpeeseen.

Ennen

Jälkeen

Oona #10 ja Huoltaja Heli

Terveisin, Seda #12

Alle kaksi viikkoa reissuun!

Lähtöön on alle kaksi viikkoa, kisojen alkuun alle kolme viikkoa. Elämän tasapaino on kallistunut poikkeuksellisen urheilukeskeiseksi. Juhannuksena vaihtui treenikausi kisoihin valmistelevaan kauteen. Vuoden jatkunut perustyö maailmanluokan kunnon saavuttamiseksi lähestyy kliimaksia. Kunto on kova. Treenejä on paljon ja ne ovat hetki hetkeltä spesifimpiä. Uintitreeneissä on kovia vetoja; maksimikestävyyttä ja vauhtikestävyyttä. Kovalla kunnolla on kovat treenit mukava vetää ja yhdessä tekemisen riemu on liikuttavaa. Treenit ja kisat ovat mielessä joka hetki.

 

Mutta mitä kuuluu Tampereen Hervantaan? Erikoista. Olen kesäkuun puolestavälistä kärsinyt unettomuudesta ja kuun vaihteesta ruokahaluttomuudesta. Elämä on sumussa kulkemista. Olen aina ollut hyvä syömään ja nukkumaan, tämä on ennenkokematonta. Treeni kulkee kuitenkin hyvin ja mieli on jännittyneen innostuneen odottavainen. Syitä ollaan pohdittu; fyysinen rasitus, henkinen stressi, levon puute, tulehdustila. Olen saanut hyviä neuvoja unen ja ruokahalun houkutteluun. Levon, buranan, elämän leppoistamisen, älylaitteen hivelyn rajoittamisen, ruuan laadun parantamisen ja miellyttävien ihmisten seuran ansiosta alkaa elämänilo jälleen löytyä.

 

Nämä ovat minun kolmannet MM-kisat. En muista koskaan odottaneeni kisoja näin antaumuksella kuin nyt. Olen paremmassa fyysisessä ja henkisessä valmiudessa kuin ikinä. Koko joukkue on paremmassa fyysisessä ja henkisessä vireessä kuin ikinä. Kävi kisoissa miten tahansa, tulemme ottamaan kaiken ilon irti elämämme ja joukkueemme tähtihetkistä.

 

Saija #5

Huoltaja- Heli tekee treeniin valmistelevaa käsittelyä

Mira #14 lataa soittolistaa kisareissuun

Saija #5, Elina #4, Jenni #2, Heli #6 ja eturivissä Veikko.

Mustakari in memories

Viikonloppu kului leirillä, taas! Hieman tosin eri meiningeissä kuin normaalisti, sillä tällä leirillä meillä ei ollut kuin yksi allas per päivä. Tämä sen vuoksi, että olimme päässet talkoilemaan Mustakari in memories festareille.

Tapahtuman aikana osa meistä työskenteli olutteltassa ja osa paistoi makkaraa. Suurin työ oli kuitenkin festivaali alueen siivoamisessa. Työtä riitti molempina iltoina yö kahteen saakka, ja sunnuntaina siivosimme vielä lasten tapahtuman jälkeiset sotkut. Puristusvoimaa on nyt tullut treenattua, sillä noukkijalla poimittiin ainakin tsiljoona tupakantumppia maasta.

Melko vähäisistä yöunista huolimatta allas harjoitukset sujuivat hyvin. Koko joukkue oli keskittynyt ja motivoitunut, mutta peli oli silti rentoa ja hauskaa. Me ollaan vaan NIIN hyviä!

Valmiina hommiin ennen kuin hommia edes on.

Makkara tytöt Saija #5, Ella #8 ja Heli #6

Mari #11 ja Elina #4

Mira #14, Sirpa #15, Jenni #2 ja Ella #8

Makkara- Ella #8

Sirpa #15 ja Minä

Ella #8

Punahuulet Jenni #2 ja Mira #14

Viikonloppuna laitettiin maskin linsseihin tummennukset, siitä lisää seuraavassa tekstissä! Luvassa tällä viikolla myös pitkästä aikaa pelaaja esittely.

Terveisin Seda #12

Ensimmäiset viikkotreenit

Ennen kisoja meillä on kahden leirin lisäksi myös maajoukkueen yhteiset viikkoharjoitukset: yksi takana ja kaksi vielä edessä. Eilen lähdimme suoraan töistä ajamaan Tampereelle. Kokoonnuimme uudistuneessa Kalevan uimahallissa, ja harjoitukset alkoivat kello 19:00. 

Altaalle oli myös kutsuttu harjoitusvastukseksi tarkasti valittu nippu miehiä. Valintakriteerinä ei ollut ulkoiset tekijät tai siviilisääty vaan pelityyli. Halusimme pelata joukkuetta vastaan, joka syöttelee nopeasti ja pelaa ketterästi. Miehiltä kiellettiin kaikki voiman käyttö: he eivät saaneet laittaa palloa kynkkään tai karvata meiltä palloa pelkkään voimaansa turvautuen. Ja kuinka ollakaan, me naiset jyräsimme! 

Pelaaminen oli huippua! Täysillä vaihdoilla selkeät kolme erää pelatessa pystyi kokeilemaan mihin oikeasti pystyy. Ei tarvinut pelätä maitohappoja tai seuraavaa sukellusta, sillä vaihtoon pääsi heti kun siltä tuntui. Jotain kertoo koko joukkueen flow tilasta se, että allasajan loppuessa koko joukkue oli harmissaan. Ikinä ei ole 90 min allas mennyt niin vauhdilla. 

Helsingin tytöt matkalla kotia. Sirpa #15, Seda #12, Irina #1 ja kuskina Ella #8

Treenien jälkeistä keskustelua WhatsAppissa

Terveisin, Seda #12

Leirillä täl puolel jokkee 13.-14.6.

Sitä tietää taas pelanneensa viikonloppuna, kun tuolin selkänojaan nojautuminen tekee kipeää mustelmista johtuen. Onneksi ei ole kovinkaan lämpimät säät, sillä hamesääristä ei ole tietoakaan, ja hihattomien paitojen käyttäminen olisi enemmänkin kuin kiusallista. 

Turussa pääsimme pelaamaan isompaan ja syvempään altaaseen. Oli positiivista huomata, että syvyys ei tuntunut kummemmalta. Lauantaina tuoreilla jaloilla sukeltaessa ei altaan kokokaan ollut ongelma, mutta sunnuntaina uupumuksen huomasi. Sukellukset väheni ja välillä sitä huomasi katselevansa pinnasta puuskuttaen, kun kaveri rimpuilee yksin irti vastustajista. Reilu kuukausi aikaa kohottaa vielä kuntoa!

Lauantaina altaiden välissä huoltajamme Heli ohjasi meille palauttavan lihashuolto tuokion, joka meidän tulisi tehdä osana alkulämmittelyä omassa arkitreenaamisessakin. Helin harjoituksiin kuului yläraajan nivelten (sormista olakpäihin) pyöritykset ja selkärangan  lämmittely. Lisäksi venytimme alaraajoja itsenäisesti ja parin avustuksella. 

LämpöYkkönen Oy tukee meidän MM-kulta tavoitetta 

Oona #10 ja Kira #3 etsivät neliapiloita

Ilona venyttää Elinan #4 etureisiä

Lauantai iltana kävimme koko porukalla Aurajoen rannassa ruokailemsassa. Ruoka oli hyvää, ja sitä oli tarpeeksi, ainakin suurimmalle osalle. Ne, jotka vielä jaksoivat, hakivat kesän ensimmäiset jäätelöt jälkiruoaksi. Ennen nukkumaan menoa sovitimme vielä edustusvaatteet. Oona #10, Ella #8 ja Kira #3 olivat tehneet hyvää työtä etsiessään meille hyvän vaate kokonaisuuden. Kiitos tytöille!

Sunnutai aamun selfie =)

Kira #3 ei edes ole joukkueemme seniori, ja sekin tarvitsee jo pyörätuolia,

Terveisin Seda #12

Training camp in this side of river

You know that you have played uwr in weekend when you feel pain in your back while sitting in a bench. It is good for our sake that is not yet summer time in Finland (do we really have it?) because wearing a skirt is not an option and using sleeveless shirts would be more than bothersome.

Our camp was held in Turku where the training pool was big and deep. It felt good to play in such a big pool, so much more space! Trainings in Saturday felt good with fresh and rested body but on Sunday you could really spot the difference: multiple training hours on Saturday had been demanding. On Sunday dives felt harder and at times you could see from the surface how your co-player struggled by herself in the bottom of the pool. Nevertheless the camp was really good and we still have one month to go before Cali.

On Saturday between our pool exercises our team physical care-taker instructed us a physical session which was meant to recover our bodies from previous training session and prepare for the upcoming ones. For examples movements for shoulder and spine rotation were included to the exercise. In addition we stretched our lower bodies together with team mate and independently.

On Saturday evening we went to have dinner together next to the river Aurajoki. Food was good and there was enough it, at least for most of us J Those who still had energy went to pick up ice-creams before heading to the hotel. In hotel we tried on our new team clothes and other accessories. Oona #10, Ella #8 and Kira #3 have made good work while searching suitable ones, thank you girls!

PS. Note regarding the title for our foreign readers: The city of Turku is divided by river Aurajoki and people who live in Turku always ask “Which side of river do you live?” and reply is often “This side of river” J

Kisat lähestyy!

Apua! Nyt se iski, tajusin, että kisoihin on enää todella vähän aikaa. Jouluna muistan jutelleeni kisareissusta, joka tuntui kaukaiselta. Siihen oli vielä kauheasti aikaa, ja kaikkea saattoi vielä tapahtua, mutta nyt voi laskea jo (jos ei minuutteja niin) tunteja kisojen alkuun!

Tarkemmin ajateltuna kisoihin on enää:

• 992 tuntia kisakoneen nousuun
• 47 päivää kisojen alkuun
• kaksi kokonaista maajoukkueleiriä, joiden lisäksi yksi talkooleiri Kokkolassa
• kolme maajoukkueen viikkoharjoitusta Tampereella
• juhannuksen lisäksi yksi ainut uppopallovapaa viikonloppu
• yksi ainut 10x 100m testiuinti 
• VAIN 15 tuntia omatoimista treeniä altaassa
• n. 33 alkulämmittelyä
• n. 320 tuntia unta ennen kisakoneen nousua
• yksi ainut lauantai, jolloin olisi mahdollista tavata "ei-uppopallo"kavereita

Tuntuu, että aikaa olisi vähän, mutta vielä vähäisemmältä se tuntuisi, jos en voisi luottaa kaikkiin joukkueemme pelaajiin. Vuosien aikana olemme tehneet ahkeraa ja määrätietoista työtä. Maajoukkueen tukipilarina toiminut valmentajamme Juhani Honkanen on luotsannut meitä eteenpäin pitkäjänteisesti. Odotan innolla viimeistä kuukautta ennen kisoja, sillä intensiivinen yhteisharjoittelu kohottaa joukkuehenkeä ja nostattaa kaikkien voittofiilistä, mikä näkyy pelissä. Kovien treenien jälkeen saunanlauteilla istuessa voi aistia lähestyvät kisat, toiset painaa mietteliäänä pään käsien väliin ja toiset keskustelevat innokkaasti pelin aikana tapahtuneista tilanteista. On myös aika huikeaa ajatella, että 54 päivän päästä me ollaan MAAILMANMESTAREITA!

Heli #6 ja Jenni #2 

Joukkue Helsingissä 2011

Ilona, Jenni #2, Saija #5 ja Kira #3

Terveisin, Seda #12

p.s. Loppukeväästä uhannut rahapula on nyt oikaistu. Tämänkin suhteen voi olla ylpeä pelaajistamme, jotka sormet syyhyten ja puhelimet kilisten soittelivat sponsorointi ja talkoo mahdollisuuksien perään. Kiitos kaikille tukijoille!

Maajoukkueleiri Seinäjoella- paaaaljon kuvia!

Lauantai aamulla kokoonnuimme muutaman viikon tauon jälkeen Seinäjoen uimahallin aulassa. Pitkästä aikaa meillä oli edessä kokonainen leiriviikonloppu, lauantaina ei ollut turnausta tai muitakaan pelejä, eli kerrakin ainakin ensimmäiset leirialtaat eivät tuntuneet aivan tuskalta. Lauantaina aika altailla hurahtikin nopeasti erilaisten harjoitteiden ja pelailun myötä. Aikaisemmin leireillä yöt koulunlattialla tai jonkun pelaajan kummin kaiman sukulaisen olohuoneen lattialla siskonpedissä viettäneenä oli luksusta päästä hotelliin yöksi. Ja mikä tärkeämpää sunnuntai aamuna hotellin aamiaispöytää tyhjentämään ;) Lauantai iltana kokoonnuimme ruokailun jälkeen vielä ”jatkoille” valmentajamme Juhanin huoneeseen pitämään palaveria sekä testailemaan mahdollisia joukkue-uimapukuja. Maihtoivat seinänaapurit ihmetellä kun 14 kovaäänistä naista pulisivat kuka mitäkin sovituksien yhteydessä pienessä huoneessa.

Mitäköhän Juhanin vaimo ajattelee kun sen sängyssä on näin monta naista lauantai iltana?

Voittajan ilme!

Vaikka Seinäjoen uimahalli oli suljettuna koko sunnuntaina olivat he ystävällisesti järjestäneet meille mahdollisuuden käyttöö hallia pyhäpäivästä huolimatta. Eli aivan mielettömän suuri kiitos heille siitä! Upeaa, että tälläinen oli mahdollista. 

Sunnuntaina ei ihan hirveästi aamupalapöydässä kyllä allekirjoittanutta hymyilyttänyt eikä uskaltanut vatsaakaan aivan pinkeäksi ahmia. Edessä oli muutaman tunnin päästä perinteinen testiuinti meillä onnettomilla, jotka eivät sitä olleet vielä ehtineet tehdä. Kun puolet suuntasivat aamuverryttelylle aurinkoiseen ulkoilmaan me muut haimme tsemppaus fiilistä toisistamme ja The Pointer Sisters:n I´m so exited (tai kuten Jenni #2 laulaa lurautti I’m so exiting) –kappaleesta. Ehkäpä tästä fiilistelystä oli apua sillä huimia aikojahan me siellä taottiin. Tästä mystisestä testiuinnista, johon meillä on viha-rakkaus –suhde (usealla vain viha) myöhemmin ihan oma postauksensa. Hirveältähän se tuntui ja taisi siinä viimeisen vedon jälkeen aamiainen syötyä toiseen kertaan yhdellä jos toisella, mutta aina on kyllä hyvä fiilis kun se on ohi ja tehty.

Testin perään teimme uintitekniikka harjoituksia, jotka tulivat ainakin itselle tarpeeseen. Itse ainakin kuvittelin osaavani uida, mutta kyllä sieltä tekniikasta aina vaan löytyy jotain korjattavaa. Lisäksi sunnuntai koostui muista harjoitteista ja pelaamisesta. Useampaan otteeseen totesimme Kiran #3 ja Helin #6 samalla puolella pelatessamme, että voi vitsi kun sujuu hyvin ja vastapuolen karvatessa ja painaessa päälle, että onneksi nuo pelaavat oikeasti meidän kanssa samalla puolella :D.

Kaiken kaikkiaan leiriltä jäi käteen niin paljon onnistumisen fiiliksiä kuin asioita, joita vielä harjoitella ja pohtia. Sunnuntai-iltana kotiin päästyä korvamatona soi edelleen ”I’m so exited, and I just can’t hide it. I’m about to lose control and I think I like it. I’m so excited, and I just can’t hide it. And I know, I know, I know, I know, I know I want gold, want gold.”

H3li #6 kerää voimia testiuintiin.

Aamu alkaa buranalla.

Testiuinnin tehneet aamureippailulla.

Heli #6, Kira #3 ja Oona #10

Sama poppoo, eri poseeraus =)

Ei olisi vielä 10 vuotta sitten uskonut, että joskus naisten maajoukkue on altaalla LIIAN aikaiseen.

Kaikkensa (Euroviisuille ja joukkueelle) antanut Elina #4 ja Sirpa #15 kuskina

Mira #14