Tunteet nousi pintaan- video viime kesältä

Onhan kaikki käyneet katsomassa tämän videon jo aikaisemmin? Itse en ole katsonut tätä videota Kisojen kaatajaisten jälkeen, en tiedä miksi. Katsoin tämän hetki sitten siis ensimmäisen kerran yli puoleen vuoteen, ja saman tien muistin elävästi kisamatkalla koetut tunteet ja siellä eletyt hetket.

 

Sanoin on vaikea kertoa ja kuvailla kisojen ainutlaatuisuutta, mutta tämä video MacRamseyn muusikkien säestämänä tekee sen mielestäni hyvin. Viedeon edetessä matkan ja kisojen tunnelma muistui mieleen. Ilona on tehnyt hienoa työtä editoidessaan videota, sillä siinä esiintyvät hetket ja tilanteet kertovat täydellisesti reissun fiiliksiä.

 

Kyyneleet tuli silmiin, mutta samalla nousi halu aloittaa uusi projekti. Kesällä 2017 pelataan EM kisat!

Hauskaa viikonloppua,

 

Seda #12

Kisojen kaatajaiset 5.9.15

Tervehdys taas. Aikaa on kulunut, ja blogin hiljaiselosta voi ehkä päätellä, kuinka tyhjältä elämä on tuntunut kisojen jälkeen. Kisat aivät menneet ihan suunnitelmien mukaan, mutta pettymyksen aiheutama mielipaha on muuttunut nyt toiveikkaaksi tulevaisuuden suunnitteluksi.

Ennen kuin siirrymme eteen päin uppopallokalenterissa, piti meidän kuitenkin päättää kulunut projekti, ja viime lauantaina kokoonnuimme lähes koko joukkueen voimin Kouvolaan Oonan #10 luokse, josta päivämme jatkui ilta myöhään.

Ensimmäisenä suuntasimme Savitaipaleelle, jonne olimme järjestäneet valmentajallemme yllätyksen. Paikanpäällä oli kolme ralliautoa kuskeineen ja Juhanin päivän tehtävä oli toimia ralliautossa kartturina. Juhani sai ohjeet reitin nuotitukseen, useamman testiajon, aikaa nuottien kehittämiseen ja viimeisenä muutaman erikoiskokeen ihan oikeasti kartturina. Meille pelaajille oli myös järjestetty yllätys, kun hiljalleen paljastui, että myös jokainen pelaaja saisi kokea vauhdin huuman pelkääjän paikalla!

Ralleilun jälkeen siirryimme Oonan #10 perheen mökille, jossa meitä odotti herkullinen ruoka. Sauna ja palju laitettiin heti lämpenemään, ja viinipullo avattiin ruokailun yhteydessä. Illan aikana katseltiin menneiden vuosien pelejä, joista saattoi todeta, että olemme kehittyneet huimasti vuodesta 2007. 

Itselleni tuli kova ikävä tyttöjä ja leireilyä ja peli kipinä roihahti taas liekiksi.

Terveisin Seda #12

Juhani valmiina 

Saija #5 ennen kyytiä

Saija #5 kyydin jälkeen

Ella #8

Ilona #9

Elina #4

Avajaiset 26.7.15

Koti-ikävä, kisajännitys, hiilihydraattitankkausähky, palanut selkänahka ja muut turhanpäiväiset huolet unohtuivat täysin, kun seurasin valkopuseroista jonoa skandinaavisen vaaleita uppopallonaisia Andien vuoriston miljoonakaupungin sunnuntai-illan torivilinässä. Paikalliset lennättivät leijoja ja myivät leluja sekä karkkeja. Täällä ei olla totuttu turisteihin, vielä vähemmän vaaleisiin ihmisiin. Torikansa kaivoi älypuhelimia taskuistaan kuvatakseen meitä, lapsilta loksahtivat leuat auki. Tänään ja koko tämän viikon meidän joukkueemme on maailmankaikkeuden keskipiste.

Kuljimme valkoisena helminauhana tumman torikansan lävitse kohti uimastadionilta kantautuvaa diskojytkettä. Vaikka kolumbialaiset eivät ole nauttineet täydestä luottamuksestamme kisajärjestelyiden hoitumisen suhteen, tiesimme että bileiden järjestämisen ne kyllä osaavat. Valmentajamme oli aiemmin ohjeistanut meitä suhtautumaan muihin joukkueisiin ja mediaan hillitysti ja kohteliaasti. Diskojytkeen ja joukkueiden riemunkiljahdusten lähestyessä Seda #12 muistutti meitä ”nyt tytöt ei lähetä rönsyileen, muistetaan käyttäytyä hillityn arvokkaasti”.

Stadionia vartioivat poliisit ohjasivat meidät ihmismassojen läpi ovelle. Ovella meitä jo odoteltiin, olimme myöhässä (suomalaisnaiset meikkaamassa...). Meidät ohjattiin meille tarkoitettuun kohtaan sisäänmarssia varten. Pituusjärjestykseen, viisi naista rinnakkain. Musiikin jytke ja latinalaisamerikkalainen bailuilmapiiri otti vallan noin minuutissa, eikä hillityn arvokkaasta olemuksesta ollut enään tietoakaan! Hetken ikävöimme Suomen miesten maajoukkuetta. Olimme vajaa porukka, kun maskuliinisempi puolisko Suomen edustuksesta jäi kotimaahan. Olemme ainoa maa, josta tuli kisoihin vain naisten maajoukkue. Ikävöinti muuttui pian ylpeydeksi; me naiset sentään tultiin tänne!

Uimastadion oli satumaisen kaunis. Aurinko oli laskenut ja stadionin valot valaisivat 50 m uima-altaan. Pilvien lomasta näkyi kuu. Lämmin kostea tuuli sotki tukkaa. Joukkueet esiteltiin, yleisö hurrasi ja paikalliset kuvasivat kännyköillään vidokuvaa. Esittelyiden ja puheiden jälkeen joukkueet siirtyivät joukkuille varattuun katsomon osaan. Tanssiesitykset alkoivat. Paikalliset maailmaluokan tanssitähdet esittivät salsa- ja tangoesityksiä. Esitykset ja tunnelma olivat huikeita. Sanat ja kuvat eivät riitä välittämään sitä tunnelmaa. Eikä tarvikkaan, me koimme sen! Kiitos Kolumbia!

Juhani ja Heli (alias Helen/Helinä/ Helena) valmiina baila baila!

Alkuun meidän lippupoika koitti rahoitella meitä, mutta lopussa nuori herra ei meinannut itse malttaa olla tanssimatta =)

Yleisöä oli useampi sata. 

Ilona #9 ja Elina #4

Saija #5