Kauden 2016/17 ekat allasbileet

Sarjakausi starttasi A-nuorten ja naisten osalta 8.10. Kuusankosken uimahallissa. Nuoria tällä kaudella edustaa Keski-Uudenmaan sukeltajat, Nokian Urheilusukeltajat ja Joensuun Urheilusukeltajat ja naiskauneutta kisapäiviin tuo Najadien ja Nasujen joukkueet. Muutama nuori neito edusti kauniimpaa sukupuolta myös nuorten joukkueissa. Päivän tunnelma oli rennon mukava, mutta samalla hiukan jännittynyt. Olihan kyseessä kuitenkin kauden ensimmäinen sarjakierros. 

Koottiin päivän fiiliksiä yhteen ja voitte tutustua niihin alta:

 

 

"Oli kiva kokeilla pelata ilman vaihtomiestä kaikki kolme peliä, sai kokeilla rajojaan (jotka tuli vastaan), vähän vaihtelua normaaliin pelaamiseen.” #1 Irina, Najadit  

 

 

”Mahtava oli huomata kun oma joukkue heräsi henkiin. Näki taas innostuneita ja iloisia tyttöjä altaassa!” #10 Oona, Nasut

 

 

"Pienestä pelaajamäärästä huolimatta onnistuimme mielestäni todella hyvin ja etenkin pelien edetessä pelitaktiikkakin muuttui parempaan suuntaan. Hyvä fiilis jäi vaikka voittoja ei tällä kertaa tullutkaan!"   #5 Emilia, KUS

 

 

”Mahtavalta tuntui pelata pitkästä aikaa! Rankkaa.. mutta pidettiin myös hauskaa!” #1 Hanna, Nasut 

 

 

”Taukojen pelitilannedemonstraatiot kenkien avulla havainnollistivat hyvin pelitilanteita ja niitähän käytettiin heti seuraavassa pelissä. Oli kivaa kokeilla pelata pakkia ja mokkea. Rankkarinkin pääsi paukuttamaan!” #8 Ilona, Nasut

 

 

”Oli superi pelipäivä, huikeeta tytöt! Pus!” #9 Sini, Nasut

 

 

”Kummasti jakso vaikkei ois jaksanukkaan kun muut tytöt paino meneen! Tästä on hyvä jatkaa!” #13 Nelly, Nasut

 

 

”Just siistii oli päästä pelaan jälleen mahtavan joukkueen kaa. Oli hieno startti kaudelle, raskasta oli, mutta hauskaa. Kehitystä oli nähtävissä, saatiin hyvii myllytyksii, ku joukkueena tehtiin. Kiitos flikat!” #4 Elina, Nasut

 

 

”Kiitos kaikki! Oli mahtava ja superduper fiilis koko päivä. Tästä elän kauan” #15 Lexi, Nasut

 

 

”Peli oli rentoa, kivaa ja siittä sai naatiskella. Oli paljon mahtavia onnistumisia koko porukalla! Nää hetket on niitä mitkä tekee uppopallosta mulle hauskaa.” #3 Kira, Nasut

 

 

 

Terkuin Ilona #8

 

Elina, Ilona, Nelly ja Sini matkalla kotia menestyksekkään lauantain jälkeen.

Naisten uppopalloviikonloppu- rentoa yhdessä oloa altaan pohjassa

Moikka!

 

Takana on aivan mahtava viikonloppu! Siitä huolimatta, että oma osallistumiseni oli kasvavan keskivartalon vuoksi melko vajaata, oli leiri minunkin mielestäni menestys. Uskon, että täysillä mukana olleet tytöt, naiset ja eräät keski-iän ylittäneetkin neidot olivat viikonloppuun tyytyväisiä.

 

Lauantaina sekalainen sakki uppopalloilevia naisia kokoontui Rajamäen uimahallille. Mukaan mahtui joitakin jo vuosia aikaisemmin "eläköityneitä" uppopalloilijoita, joiden läsnäolo herätti spontaania ihmettelyä ja hilpeyttä. Tälle leirille oli kuitenkin kaikki tervetulleita, ja oli ihana huomata, että se viesti oli selvästi mennyt perille. Mukana oli paljon naisia joita ei oltu aiemmin nähty leirillä ja toisia jotka olivat vuosia aiemmin lopettaneet leireillä käynnin syystä tai toisesta. Lauantain harjoitukset mentiinkin niin sanotusti omalla porukalla, Helin #6 johtaessa toimintaa. 

 

Sunnuntai aamu alkoi jo kello 8 aamureippailulla, joka ei ollut vielä kovinkaan suosittu, mutta päivän kahdella altaalla meitä oli yhteensä 19 naista Tomi Suomalaisen vetäessä allasharjoitukset. Harjoitukset olivat itsessään yksinkertaisia niin taktisesti kuin teknisestikin, mutta tarjosivat vanhoille konkareillekin uusia näkökulmia ja ideoita. Koko viikonlopun aikana pelattiin paljon, mutta sen lisäksi tehtiin koritus- ja ohitusharjoituksia.

 

Seuraava vastaavanlainen leiri on tarkoitus järjestää 12.-13.11.16, joten merkkaa se kalenteriisi ja jää odottamaan lisätietoja!

 

Seda #12

 

 

 

 

 

Ensimmäinen leiri Kolumbian kisojen jälkeen

Ai jai, onpa mahtava viikonloppu taas takana. Syksy on nyt takana. Kukin on saanut relata omalla tyylillään, ja uppopalloton syksy on ainakin minulle tehnyt tehtävänsä, koska kentälle palaaminen oli nautinnollista. Sormet syyhysi ja pallon osuessa näppeihin sähkö meni läpi kropan ja virta levisi raajoihin. Nyt pelataan!

Lauantaina pelattiin A-nuorten SM-sarjan toinen kierros, kukin maajoukkue pelaaja omassa joukkueessaan, mutta iltapäivällä sotakirveet haudattiin ja sekalainen sakki naisia lähti yhdessä syömään ja viettämään aikaa hotellille. MM-kisajoukkueen kaikki pelaajat eivät olleet mukana vielä tällä leirillä, mutta mukaan olimme saanut uusia tyttöjä! Tai tuttuja tyttöjä, mutta uudessa ympäristössä, maajoukkueleirillä. Ja minä olin todella yllättynyt tyttöjen tasosta, hyväkuntoisia ja pallovarmoja naisia. Missä ne ovat olleet ennen tätä?

Hyvin nukutun hotelli yön jälkeen sunnuntaina oli ihana mennä (maltillisen) buffet aamiaisen kautta aamureippailulle ja siitä altaaseen. Allasharjoituksia oli kaksi, joiden aikana tehtiin sitä parasta eli pelattiin uppopalloa. Vastustajana toimi taas nuorten maajoukkueen pojat muutaman paikallisen vahvistuksen kanssa. Pojatkaan eivät päässeet helpolla sillä nuorten maajoukkueen valmentaja oli seuraamassa poikien peliä samalla kun me annoimme armottoman vastuksen.

Leirillä keskustelimme myös tulevasta. Keskustelimme muunmuassa helmikuussa järjesttävistä PM-kisoista ja meidän osallistumisesta niihin. Mitään päätöstä ei vielä tehty, mutta kisat olisivat hyvä mahdollisuus uusille tulokkaille saada ensimmäinen kosketus kansainvälisiin otteluihin ja vanhoille pelaajille lisää kokemusta maaotteluista.

terveisin Seda #12

Kisojen kaatajaiset 5.9.15

Tervehdys taas. Aikaa on kulunut, ja blogin hiljaiselosta voi ehkä päätellä, kuinka tyhjältä elämä on tuntunut kisojen jälkeen. Kisat aivät menneet ihan suunnitelmien mukaan, mutta pettymyksen aiheutama mielipaha on muuttunut nyt toiveikkaaksi tulevaisuuden suunnitteluksi.

Ennen kuin siirrymme eteen päin uppopallokalenterissa, piti meidän kuitenkin päättää kulunut projekti, ja viime lauantaina kokoonnuimme lähes koko joukkueen voimin Kouvolaan Oonan #10 luokse, josta päivämme jatkui ilta myöhään.

Ensimmäisenä suuntasimme Savitaipaleelle, jonne olimme järjestäneet valmentajallemme yllätyksen. Paikanpäällä oli kolme ralliautoa kuskeineen ja Juhanin päivän tehtävä oli toimia ralliautossa kartturina. Juhani sai ohjeet reitin nuotitukseen, useamman testiajon, aikaa nuottien kehittämiseen ja viimeisenä muutaman erikoiskokeen ihan oikeasti kartturina. Meille pelaajille oli myös järjestetty yllätys, kun hiljalleen paljastui, että myös jokainen pelaaja saisi kokea vauhdin huuman pelkääjän paikalla!

Ralleilun jälkeen siirryimme Oonan #10 perheen mökille, jossa meitä odotti herkullinen ruoka. Sauna ja palju laitettiin heti lämpenemään, ja viinipullo avattiin ruokailun yhteydessä. Illan aikana katseltiin menneiden vuosien pelejä, joista saattoi todeta, että olemme kehittyneet huimasti vuodesta 2007. 

Itselleni tuli kova ikävä tyttöjä ja leireilyä ja peli kipinä roihahti taas liekiksi.

Terveisin Seda #12

Juhani valmiina 

Saija #5 ennen kyytiä

Saija #5 kyydin jälkeen

Ella #8

Ilona #9

Elina #4

Jännitys tiivistyy!

Edellisessä postauksessa Seda #12 kertoi viimeisestä leiristä ennen kisoja, mutta onneksi (ainakin meikäläisen kannalta) eilen oli vielä viimeiset viikkotreenit Tampereella. Sairaspedistä melkein kaksi viikkoa muiden tyttöjen viimeistelytreenejä ihaillessa oli ihan mukava päästä riehumaan vielä täällä Suomen päässäkin altaaseen. 

Olen pyrkinyt tehokkaasti olemaan ajattelematta tulevaa viikonloppua ja kisoihin lähtöä, mutta tällä viikolla jännitys on alkanut nousta pintaan. Olen työkavereille varmasti älyttömän tylsää seuraa, kun en osaa puhua muista kuin kisoista... Tämä viikko huipentui kuitenkin jo ennen altaaseen pääsyä kun saimme käsiimme kauan ja innolla odotetut edustusvaatteet! En tiedä voimmeko tarpeeksi kiittää vaatteiden parissa niska limassa puuhailleita pelaajiamme. Ei todellakaan ole mikään helppo homma kun kyseessä on vaatteet ja neljätoista naista omine mieltymyksineen. Mutta täytyy kyllä sanoa, että ovat kyllä kaiken tämän odottamisen arvoisia!

Kuin joulu olisi, kuvaili moni pelaaja kun Oona #8 pakkaili vaatteita autoon

Alle kaksi viikkoa reissuun!

Lähtöön on alle kaksi viikkoa, kisojen alkuun alle kolme viikkoa. Elämän tasapaino on kallistunut poikkeuksellisen urheilukeskeiseksi. Juhannuksena vaihtui treenikausi kisoihin valmistelevaan kauteen. Vuoden jatkunut perustyö maailmanluokan kunnon saavuttamiseksi lähestyy kliimaksia. Kunto on kova. Treenejä on paljon ja ne ovat hetki hetkeltä spesifimpiä. Uintitreeneissä on kovia vetoja; maksimikestävyyttä ja vauhtikestävyyttä. Kovalla kunnolla on kovat treenit mukava vetää ja yhdessä tekemisen riemu on liikuttavaa. Treenit ja kisat ovat mielessä joka hetki.

 

Mutta mitä kuuluu Tampereen Hervantaan? Erikoista. Olen kesäkuun puolestavälistä kärsinyt unettomuudesta ja kuun vaihteesta ruokahaluttomuudesta. Elämä on sumussa kulkemista. Olen aina ollut hyvä syömään ja nukkumaan, tämä on ennenkokematonta. Treeni kulkee kuitenkin hyvin ja mieli on jännittyneen innostuneen odottavainen. Syitä ollaan pohdittu; fyysinen rasitus, henkinen stressi, levon puute, tulehdustila. Olen saanut hyviä neuvoja unen ja ruokahalun houkutteluun. Levon, buranan, elämän leppoistamisen, älylaitteen hivelyn rajoittamisen, ruuan laadun parantamisen ja miellyttävien ihmisten seuran ansiosta alkaa elämänilo jälleen löytyä.

 

Nämä ovat minun kolmannet MM-kisat. En muista koskaan odottaneeni kisoja näin antaumuksella kuin nyt. Olen paremmassa fyysisessä ja henkisessä valmiudessa kuin ikinä. Koko joukkue on paremmassa fyysisessä ja henkisessä vireessä kuin ikinä. Kävi kisoissa miten tahansa, tulemme ottamaan kaiken ilon irti elämämme ja joukkueemme tähtihetkistä.

 

Saija #5

Huoltaja- Heli tekee treeniin valmistelevaa käsittelyä

Mira #14 lataa soittolistaa kisareissuun

Saija #5, Elina #4, Jenni #2, Heli #6 ja eturivissä Veikko.

Pelaajaesittely- Ella #8

Aloitin pelaamaan uppopalloa syksyllä 2009 ja seuraavan kesän alussa minut ohjattiin mukaan maajoukkueleirille.  Marraskuussa 2010 loukkasin olkapääni ja kisajoukkueeseen pyrkiminen jäi kesken. Olin harmissani että mahdollisuudet joukkueeseen menivät näin tylsällä tavalla enkä saanut edes mahdollisuutta yrittää pääsyä joukkueeseen! Tosin en usko, että rahkeet olisivat silloin joukkueeseen riittäneet.  Nyt olen mukana Kolumbian MM – kisajoukkueessa josta olen todella innoissani. Matka on ollut täynnä työtä sekä yksilö- että joukkuetasolla. Tehty työ on tuottanut tulosta ja kehitys on selvästi nähtävissä.  Mutta mitä muuta treenien ohella, on tapahtunut näiden vuosien välillä?  Olkapääni leikattiin juuri ennen joulua vuonna 2011. Olkapäätä yritettiin kuntouttaa ensin fysioterapialla, joka auttoikin jonkin aikaan, muttei korjannut vikaa kokonaisuudessaan. Kymmenen päivää leikkauksen jälkeen hyppäsin Pariisin koneeseen, jossa vietin uuden vuoden ennen vaihto-opintojen alkamista. ”Yksikätisyys” ja kolmen kuukauden ranskan opinnot eivät huolestuttaneet minua – päinvastoin kuin isääni. Kevät Pariisissa oli ihana, ja aika Pariisissa on minulle edelleen erityisen tärkeä. Pariisi tuntuu edelleen ikään kuin toiselta kodilta: se ei tunnu miljoonakaupungilta vaan kotoisalta paikalta mihin palaa mieluusti uudelleen. 

 Spring in Paris, Le Jardin de Luxembourg

 Kesällä 2012 joukkuekaverini Najadeista houkutteli minut mukaan Multisport –kisaan. Multisport on useampia tunteja kestävä suunnistus, jonka alussa lyödään kartta käteen ja rastit haetaan juosten, pyöräillen ja meloen. Lisäksi kisoissa on Quest –tehtäviä, joissa mitataan kestävyyden ohella myös muita taitoja esimerkiksi kiipeilyrasteilla. Nyt olemme kisanneet yhdessä useamman kisan ja lisää on tulossa... Tavoitteena on osallistua jollakin ajanjaksolla jopa pari vuorokautta kestäviin kisoihin!   Kesällä 2013 hyppäsin purjeveneen kyytiin. Olin päättänyt osallistua Tall Ship Raceen, joka on avomerellä käytävä purjehduskilpailu.  Olin osana miehistöä Aarhus – Helsinki välisellä kilpaosuudella. Aiempi kosketus purjehtimiseen oli kummivanhempieni purjehdusveneeltä, heidän mukanaan olin ollut muutaman kerran Suomen sisävesillä.  Olimme yhtäjaksoisesti merellä pisimmillään 4 päivää ja meidän osuudellemme osui mm. myrsky. Hurjasta merenkäynnistä huolimatta en kärsinyt merisairaudesta, vaan pystyin nauttimaan myös myrskyolosuhteista. Merellä olo ilman kontaktia muihin oli todella rentouttavaa. Purjehdus oli miehistön kellon ympäri pyörivien vahtivuorojen vuoksi fyysisesti sekä ajoittain myös psyykkisesti rankkaa. Riippuen omista vahtivuoroista, kerkesi kerrallaan nukkua kahdesta kolmeen tuntia (per vuorokausi) – jos lisämiehitykselle ei ollut tarvetta. Kokemus oli ehdottomasti yksi elämäni parhaimmista ja koukutti minut purjehdukseen. Tulevaisuudessa aion antaa purjehtimiselle enemmän aikaa ja haaveissa on oma vene! 

From staring area, front of Copenhagen.

 Syksyllä 2014 kotini oli Oslo. Suoritin Oslossa vaihto-opintoja ja pelasin uppopalloa Akkarenin joukkueessa.  Mahtavaa porukkaa, heidän kanssaan oli todella kivaa pelata [Symboli] Olin heidän mukanaan (valitettavasti vain) yhdellä Norjan mestaruussarjan kierroksella. Tämän lisäksi minut kutsuttiin mukaan Norjan naisten maajoukkueleirille, mikä oli mahtavaa! Asuin Oslossa myös loppukevään. Keräsin Oslon yliopistolla materiaalia graduani varten. Kirjoitan graduani merioikeuteen liittyvästä aiheesta, joten Norja oli tätä tarkoitusta varten oikea paikka olla. Akkarenin treenit olivat osa arkipäivääni myös tällä reissulla. 

Trip to Vestlandet, picture from Flåm

 Suomeen palasin juhannuksena, kun MM –kisoihin on noin kuukausi. Kaiken reissaamisen, opiskelun ja töiden ohella treenit ovat olleet ja ovat edelleen iso osa arkeani. Tavoitteiden eteen joutuu tekemään töitä, eikä se voi eikä sen tule olla aina hauskaa. Priorisointeja joutuu tekemään, mutta maalissa niiden merkitystä osaa arvostaa. Urheilu on minulle tärkeää ja nyt tärkeää on myös joukkueen yhteinen tavoite kisoissa: olla paras. Joukkue on hioutunut tiiviisti yhteen ja olen saanut tärkeitä ystäviä matkan varrelta.  Kolumbiassa tavataan!  

I started to play uwr in fall 2009. Next summer my friends from my home team (Najadit) instructed me to participate to national team camp. In November 2011 I hurt my shoulder and I couldn’t apply for the team for the WC 2011. However, I got an injury to my shoulder and I couldn’t apply to the team. How annoying, I didn’t even have the chance to apply! Even though I now think that that I wasn’t good enough then..  Now I’m picked for the national team for the Columbia WC which I’m really excited. The journey has required a lot of work both as individual and for the team. Work has made a difference and improvements are visible.   But what else has happened between these years?  My shoulder was operated just before Christmas in 2011. First they tried to fix it with physiotherapy and it worked for a while but the damage wasn’t properly fixed and it demanded surgery. Ten days after the surgery I hopped on to airplane heading to Paris. I spent my new year there before my exchange studies began. Leaving with “one-hand” and three months French studies didn’t concern me – opposite to my dad. Spring in Paris was amazing and period in Paris is still very special for me. Paris doesn’t feel like city of millions of peoples: it feels like home where I want to go back again and again. 

 In the summer 2012 one member from my home team tempted me to compete with her in Multisport –race (known as adventure racing as well). Multisport is an orienteering race where the map is handed out to you in the start. Then you have to your find your way to the control points by running, biking and canoeing. The race involves also Quest tasks where they measure besides of your physical endurance other skills such as climbing and crossing rivers etc. Now we have competed together several races with improving results. Hopefully in the future we can participate to races which last up to two or three days. 

 In the following summer I hoped on to a sailing vessel. I had decided to participate to Tall Ship Race which is an open sea sailing race. I was part of the crew in competition leg between Aarhus and Helsinki. My experience from sailing was quite vague: I had only sailed with my godparents in Finland’s in-land waters. The longest time we sailed continuously was four days and during our leg a storm burst once. Despite of the rough weather we sailed safely and actually I really enjoyed the stormy weather and I didn’t felt any seasickness. Depending on watch schedule we could only sleep from two to three hours per time (twice per day) – if there was no demand for extra crew. The race is one of the best experiences that I have ever had and it really hooked me to sailing. In the future I will give more time for sailing and I hope to have my own boat one day!  In fall 2014 I lived in Oslo. I was an exchange student and I played uwr with Akkaren. I participated (unfortunately only) one Norwegian Championship round with the Akkaren ladies team. Such a nice team, it was a pleasure to train with them. In addition I was asked to train once with the Norway’s Women National Team, which was really nice! During spring I lived in Oslo for a couple of months as well, where I wrote my Master Thesis in collaboration with the University of Oslo. I received visiting research scholar place so that I could find pivotal material for my Thesis. My Thesis concerns maritime law and therefore Norway was a good place to be! While being in Oslo again, I played uwr with Akkaren. 

 I returned Finland in the end of June when there is less than month to go, before I jump to the plane heading to Columbia with my team members. My normal days are quite hectic while filled with job, studies and training. It is necessary to work hard in order to achieve something and it cannot be always fun and easy. You need to prioritize but in the end the hard work pays off. Sports and competing has always been part of my life, but now our team’s common goal has particular significance as well. We have a magnificent team which has grown together in a way and moreover I have made some really good friends.  See you in Columbia!  

Ella #8 

 P.S Kiitos kaikesta tuesta jota olen kotoa saanut / Thanks for all the support from home <3