Aloitin pelaamaan uppopalloa syksyllä 2009 ja seuraavan kesän alussa minut ohjattiin mukaan maajoukkueleirille. Marraskuussa 2010 loukkasin olkapääni ja kisajoukkueeseen pyrkiminen jäi kesken. Olin harmissani että mahdollisuudet joukkueeseen menivät näin tylsällä tavalla enkä saanut edes mahdollisuutta yrittää pääsyä joukkueeseen! Tosin en usko, että rahkeet olisivat silloin joukkueeseen riittäneet. Nyt olen mukana Kolumbian MM – kisajoukkueessa josta olen todella innoissani. Matka on ollut täynnä työtä sekä yksilö- että joukkuetasolla. Tehty työ on tuottanut tulosta ja kehitys on selvästi nähtävissä. Mutta mitä muuta treenien ohella, on tapahtunut näiden vuosien välillä? Olkapääni leikattiin juuri ennen joulua vuonna 2011. Olkapäätä yritettiin kuntouttaa ensin fysioterapialla, joka auttoikin jonkin aikaan, muttei korjannut vikaa kokonaisuudessaan. Kymmenen päivää leikkauksen jälkeen hyppäsin Pariisin koneeseen, jossa vietin uuden vuoden ennen vaihto-opintojen alkamista. ”Yksikätisyys” ja kolmen kuukauden ranskan opinnot eivät huolestuttaneet minua – päinvastoin kuin isääni. Kevät Pariisissa oli ihana, ja aika Pariisissa on minulle edelleen erityisen tärkeä. Pariisi tuntuu edelleen ikään kuin toiselta kodilta: se ei tunnu miljoonakaupungilta vaan kotoisalta paikalta mihin palaa mieluusti uudelleen.
 |
| Spring in Paris, Le Jardin de Luxembourg |
Kesällä 2012 joukkuekaverini Najadeista houkutteli minut mukaan Multisport –kisaan. Multisport on useampia tunteja kestävä suunnistus, jonka alussa lyödään kartta käteen ja rastit haetaan juosten, pyöräillen ja meloen. Lisäksi kisoissa on Quest –tehtäviä, joissa mitataan kestävyyden ohella myös muita taitoja esimerkiksi kiipeilyrasteilla. Nyt olemme kisanneet yhdessä useamman kisan ja lisää on tulossa... Tavoitteena on osallistua jollakin ajanjaksolla jopa pari vuorokautta kestäviin kisoihin! Kesällä 2013 hyppäsin purjeveneen kyytiin. Olin päättänyt osallistua Tall Ship Raceen, joka on avomerellä käytävä purjehduskilpailu. Olin osana miehistöä Aarhus – Helsinki välisellä kilpaosuudella. Aiempi kosketus purjehtimiseen oli kummivanhempieni purjehdusveneeltä, heidän mukanaan olin ollut muutaman kerran Suomen sisävesillä. Olimme yhtäjaksoisesti merellä pisimmillään 4 päivää ja meidän osuudellemme osui mm. myrsky. Hurjasta merenkäynnistä huolimatta en kärsinyt merisairaudesta, vaan pystyin nauttimaan myös myrskyolosuhteista. Merellä olo ilman kontaktia muihin oli todella rentouttavaa. Purjehdus oli miehistön kellon ympäri pyörivien vahtivuorojen vuoksi fyysisesti sekä ajoittain myös psyykkisesti rankkaa. Riippuen omista vahtivuoroista, kerkesi kerrallaan nukkua kahdesta kolmeen tuntia (per vuorokausi) – jos lisämiehitykselle ei ollut tarvetta. Kokemus oli ehdottomasti yksi elämäni parhaimmista ja koukutti minut purjehdukseen. Tulevaisuudessa aion antaa purjehtimiselle enemmän aikaa ja haaveissa on oma vene!
 |
| From staring area, front of Copenhagen. |
Syksyllä 2014 kotini oli Oslo. Suoritin Oslossa vaihto-opintoja ja pelasin uppopalloa Akkarenin joukkueessa. Mahtavaa porukkaa, heidän kanssaan oli todella kivaa pelata [Symboli] Olin heidän mukanaan (valitettavasti vain) yhdellä Norjan mestaruussarjan kierroksella. Tämän lisäksi minut kutsuttiin mukaan Norjan naisten maajoukkueleirille, mikä oli mahtavaa! Asuin Oslossa myös loppukevään. Keräsin Oslon yliopistolla materiaalia graduani varten. Kirjoitan graduani merioikeuteen liittyvästä aiheesta, joten Norja oli tätä tarkoitusta varten oikea paikka olla. Akkarenin treenit olivat osa arkipäivääni myös tällä reissulla.
 |
| Trip to Vestlandet, picture from Flåm |
Suomeen palasin juhannuksena, kun MM –kisoihin on noin kuukausi. Kaiken reissaamisen, opiskelun ja töiden ohella treenit ovat olleet ja ovat edelleen iso osa arkeani. Tavoitteiden eteen joutuu tekemään töitä, eikä se voi eikä sen tule olla aina hauskaa. Priorisointeja joutuu tekemään, mutta maalissa niiden merkitystä osaa arvostaa. Urheilu on minulle tärkeää ja nyt tärkeää on myös joukkueen yhteinen tavoite kisoissa: olla paras. Joukkue on hioutunut tiiviisti yhteen ja olen saanut tärkeitä ystäviä matkan varrelta. Kolumbiassa tavataan!
I started to play uwr in fall 2009. Next summer my friends from my home team (Najadit) instructed me to participate to national team camp. In November 2011 I hurt my shoulder and I couldn’t apply for the team for the WC 2011. However, I got an injury to my shoulder and I couldn’t apply to the team. How annoying, I didn’t even have the chance to apply! Even though I now think that that I wasn’t good enough then.. Now I’m picked for the national team for the Columbia WC which I’m really excited. The journey has required a lot of work both as individual and for the team. Work has made a difference and improvements are visible. But what else has happened between these years? My shoulder was operated just before Christmas in 2011. First they tried to fix it with physiotherapy and it worked for a while but the damage wasn’t properly fixed and it demanded surgery. Ten days after the surgery I hopped on to airplane heading to Paris. I spent my new year there before my exchange studies began. Leaving with “one-hand” and three months French studies didn’t concern me – opposite to my dad. Spring in Paris was amazing and period in Paris is still very special for me. Paris doesn’t feel like city of millions of peoples: it feels like home where I want to go back again and again.
In the summer 2012 one member from my home team tempted me to compete with her in Multisport –race (known as adventure racing as well). Multisport is an orienteering race where the map is handed out to you in the start. Then you have to your find your way to the control points by running, biking and canoeing. The race involves also Quest tasks where they measure besides of your physical endurance other skills such as climbing and crossing rivers etc. Now we have competed together several races with improving results. Hopefully in the future we can participate to races which last up to two or three days.
In the following summer I hoped on to a sailing vessel. I had decided to participate to Tall Ship Race which is an open sea sailing race. I was part of the crew in competition leg between Aarhus and Helsinki. My experience from sailing was quite vague: I had only sailed with my godparents in Finland’s in-land waters. The longest time we sailed continuously was four days and during our leg a storm burst once. Despite of the rough weather we sailed safely and actually I really enjoyed the stormy weather and I didn’t felt any seasickness. Depending on watch schedule we could only sleep from two to three hours per time (twice per day) – if there was no demand for extra crew. The race is one of the best experiences that I have ever had and it really hooked me to sailing. In the future I will give more time for sailing and I hope to have my own boat one day! In fall 2014 I lived in Oslo. I was an exchange student and I played uwr with Akkaren. I participated (unfortunately only) one Norwegian Championship round with the Akkaren ladies team. Such a nice team, it was a pleasure to train with them. In addition I was asked to train once with the Norway’s Women National Team, which was really nice! During spring I lived in Oslo for a couple of months as well, where I wrote my Master Thesis in collaboration with the University of Oslo. I received visiting research scholar place so that I could find pivotal material for my Thesis. My Thesis concerns maritime law and therefore Norway was a good place to be! While being in Oslo again, I played uwr with Akkaren.
I returned Finland in the end of June when there is less than month to go, before I jump to the plane heading to Columbia with my team members. My normal days are quite hectic while filled with job, studies and training. It is necessary to work hard in order to achieve something and it cannot be always fun and easy. You need to prioritize but in the end the hard work pays off. Sports and competing has always been part of my life, but now our team’s common goal has particular significance as well. We have a magnificent team which has grown together in a way and moreover I have made some really good friends. See you in Columbia!
Ella #8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti