torstai 30. heinäkuuta 2015

Toka peli

Minun valmentaja-aamuni alkoi jo paljon ennen muita. Vietin yöllä aikaa tietokoneeni ääressä katsomassa aiempaa peliämme. Tutustuin myös tulevaan vastustajaamme katsomalla ja analysoimalla heidän ensimmäisen pelinsä. Tein mielessäni analyysiä joukkueemme vahvuuksista ja mietin kohta
alkavan kisapäivän ainoata peliämme. Mietin pelaajiamme ja miten saisin luotua heille hyvän ja voitokkaan pelifiiliksen. Tein peleistä ja
aiemmista leiriharjoituksista videokoosteen, joiden avulla kävisin läpi haluamiani asioita.
 
Aamu alkoi valkenemaan ja mietin olivatko pelaajat saaneet hyvin nukuttua vai nakersiko päivän pelijännitys jo mielessä. Aamupalalla
fiilis oli kuitenkin totuttuun tapaan iloinen ja juttu luisti kuten muinakin aamuina. Pientä kutinaa oli iloisesta puheensorinasta huolimatta pelaajien vatsan pohjassa, sillä olihan edessä tärkeä ottelu.
Aamupalan jälkeen ohjelmassa oli jo kertaalleen toteutettu aamurutiini, johon kuului ottelupalaveri, rentoutusharjoitus ja joukkueen kokoonpanon julkistaminen. Ottelupalaverissa käymme läpi joukkueen pelitaktiikan ja samalla pyrin löytämään sanat, joiden avulla saan pelaajat virittymään pelissä vaadittavaan lataukseen. Asioiden läpikäynti saa jo sydämen sykkimään kiivaammin ja kukin pelaaja reagoi tunnelataukseen omalla tavallaan.
Tunnen pelaajamme jo niin hyvin, että tiedän ketkä lähtevät tässä vaiheessa käymään hotelli helpotuksessa rauhoittumassa. Olin miettinyt
jo ennen kisoja rungon asioiden läpikäynnille ja jännitystä lievittääkseni olin ottanut peliin liittyviin valmistautumisrituaaleihin
mukaan rentoutusharjoituksen. Pian kuuluikin jo huoltaja Helenin rauhoittava ääni ja huoneeseen vilkaistessani kaikki olivat selällään
lattialla rentouttamassa kehoaan ja rauhoittamassa mieltään. Itse sain keskityä hetken omiin ajatuksiini ja järjestellä huoneessa
olevalle pöydälle fiilistä kohottavaa yllätystäni.
 
Mieltäni painoi joukkueen kokoonpano, sillä jokainen pelaaja on kilpailuhenkinen ja haluaa pelata jokaisessa ottelussa. En tiedä miksi
juuri tänään tuo tehtävä tuntui todella vaikealle. Joukkueessa on neljätoista maailmanluokan pelaajaa ja tuntuu pahalta sanoa kahdelle heistä, etteivät he kuulu aloituskokoonpanoon. Tiedän jo etukäteen, että jokainen varalla oleva pelaaja pahoittaa mielensä vaikka ei sitä ulospäin näyttäisikään. Oma mieli on kuitenkin kovetettava ja mietittävä luotua pelistrategiaa parhaiten palveleva aloituskokoonpano. Olen vastuussa joukkueestamme ja joukkueen etu on aina laitettava etusijalle vaikka sydämessäni tuntuisi kuinka pahalle.
 
Palaveri saatiin päätökseen ja pelaajien mieli oli korkealla. Seuraavaksi oli aurinkorasvojen levittäminen pelaajien iholle ja tämä työ oli huoltajamme, vaimoni Ninan ja minun tehtävä, sillä pelaajien kädet eivät saa olla rasvaiset tulevan pelin vuoksi. Tämän jälkeen olikin jo päivällinen, jonka avulla jaksaisimme pelata täydellä teholla koko pelin ajan.
 
Lähtö altaille, valmistautuminen peliin liikkuvuus ja hengitysharjoittein sekä lämmittelyuinti sujui ihan hujauksessa. Päässä
myllersi peliin liittyvät asiat. Vihdoin kuuului pelin aloitussummerin ääni korvissani ja aloin
innokkaana seuraamaan peliämme. Pelaajat olivat omaksuneet hetkessä peliin luomani pelitaktiikan ja peli eteni upeasti. Pian vastustaja sai kuitenkin mielemme järkkymään tekemällä ensimmäisen maalinsa. Mieleeni
nousi heti kannustavat sanat, jotka huusin pelaajillemme. Vastustajan tekemä maali saattaa musertaa joukkueen selkärangan, mutta tiesin jo entuudestaan, ettei meille niin kävisi. Pelaajamme ja joukkueemme on
kasvanut vuosien työn tuloksena altavastaajan asemasta itsevarmaksi ja taistelevaksi naarasleijonatiimiksi, jossa jokainen auttaa toistaan jokaisessa tilanteessa eikä tämäkään tilanne ollut poikkeus. Taktiikan muutoksiin ei ollut tarvetta ja peli jatkui todella kiivaana ja nopeana koko kentän alueella. Kovasta yrityksesämme huolimatta peli päättyi
lopulta kuitenkin tappiollisesti. Vastustajan kansallislaulua kuunnellessani pidin silmiäni kiinni ja olin tulokseen pettynyt.

Joukkueemme pelasi upeasti, parasta peliä mitä olen nähnyt jokainen tilanne taisteltiin loppuun saakka eikä periksi annettu missään
vaiheessa. Olin tuloksesta huolimatta ylpeä jokaisesta pelaajastamme. Pelaajat käsittelevät häviön kukin omalla tavallaan. Olen yrittänyt
opettaa pelaajille omaa elämänfilosofiaani, jonka mukaan mennyttä ei kannata miettiä. Historiaa ei voi enää muuttaa ja siksi siitä onkin  löydettävä asoita, joiden avulla meistä tulee tulevaisuudessa vahvempia ja parempia. Ajatusmallini mukaan kaikki energia on käytettävä asioihin,
joihin voi itse vaikuttaa ja työntää syrjään ne asiat, joille ei voi mitään. Tiedän silti, ettei tuo opetukseni tule ensimmäisenä pelaajien
mieleen tappiota käsiteltäessä.
 
Tiedän jo ennen iltapalaveriamme, etteivät kaikki usko "pelasimme ottelun suurella sydämellä ja todella hyvin laatimaani taktiikkaa
noudattaen", kun ottelu on päättynyt tappioon. Joku voi jopa ajatella, että tuo on pelkkää sanahelinää ja ei voi pitää paikkaansa ... päättyihän ottelu tappiollisesti. Tuo on ihan luonnollinen reaktio, sillä kiihtyneessä ja epäoikeutta kohdanneessa mielessämme kaikki näyttää harmaalta. Minä näen joukkueemme jokaisen kasvupolun
lähietäisyydeltä, mutta kuitenkin riittävän kaukaa. Tunnen jokaisen pelaajan historian ja olen seurannut kehittymistä pelaajana ja ihmisenä. Olen oppinut luottamaan jokaiseen ja toivottavasti minä olen ansainnut
myös jokaisen pelaajan luottamuksen. Me olemme perhe, joka tukee toinen toistaan.
 
Huomenna on uusi päivä ja uudet pelit. Nyt lähden palaveriin ja mietin matkalla sanat, joiden avulla jokainen saa mielensä rauhoittumaan ennen nukkumaan menoa.
 
 
Coach Juhani



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti