Koti-ikävä, kisajännitys, hiilihydraattitankkausähky, palanut
selkänahka ja muut turhanpäiväiset huolet unohtuivat täysin, kun seurasin
valkopuseroista jonoa skandinaavisen vaaleita uppopallonaisia Andien vuoriston miljoonakaupungin
sunnuntai-illan torivilinässä. Paikalliset lennättivät leijoja ja myivät leluja
sekä karkkeja. Täällä ei olla totuttu turisteihin, vielä vähemmän vaaleisiin ihmisiin.
Torikansa kaivoi älypuhelimia taskuistaan kuvatakseen meitä, lapsilta loksahtivat
leuat auki. Tänään ja koko tämän viikon meidän joukkueemme on
maailmankaikkeuden keskipiste.
Kuljimme valkoisena helminauhana tumman torikansan lävitse
kohti uimastadionilta kantautuvaa diskojytkettä. Vaikka kolumbialaiset eivät
ole nauttineet täydestä luottamuksestamme kisajärjestelyiden hoitumisen
suhteen, tiesimme että bileiden järjestämisen ne kyllä osaavat. Valmentajamme
oli aiemmin ohjeistanut meitä suhtautumaan muihin joukkueisiin ja mediaan hillitysti
ja kohteliaasti. Diskojytkeen ja joukkueiden riemunkiljahdusten lähestyessä Seda #12 muistutti meitä ”nyt tytöt ei lähetä rönsyileen, muistetaan käyttäytyä hillityn
arvokkaasti”.
Stadionia vartioivat poliisit ohjasivat meidät ihmismassojen
läpi ovelle. Ovella meitä jo odoteltiin, olimme myöhässä (suomalaisnaiset
meikkaamassa...). Meidät ohjattiin meille tarkoitettuun kohtaan sisäänmarssia
varten. Pituusjärjestykseen, viisi naista rinnakkain. Musiikin jytke ja
latinalaisamerikkalainen bailuilmapiiri otti vallan noin minuutissa, eikä
hillityn arvokkaasta olemuksesta ollut enään tietoakaan! Hetken ikävöimme Suomen
miesten maajoukkuetta. Olimme vajaa porukka, kun maskuliinisempi puolisko Suomen
edustuksesta jäi kotimaahan. Olemme ainoa maa, josta tuli kisoihin vain naisten
maajoukkue. Ikävöinti muuttui pian ylpeydeksi; me naiset sentään tultiin tänne!
Uimastadion oli satumaisen kaunis. Aurinko oli laskenut ja
stadionin valot valaisivat 50 m uima-altaan. Pilvien lomasta näkyi kuu. Lämmin
kostea tuuli sotki tukkaa. Joukkueet esiteltiin, yleisö hurrasi ja paikalliset
kuvasivat kännyköillään vidokuvaa. Esittelyiden ja puheiden jälkeen joukkueet
siirtyivät joukkuille varattuun katsomon osaan. Tanssiesitykset alkoivat. Paikalliset
maailmaluokan tanssitähdet esittivät salsa- ja tangoesityksiä. Esitykset ja
tunnelma olivat huikeita. Sanat ja kuvat eivät riitä välittämään sitä
tunnelmaa. Eikä tarvikkaan, me koimme sen! Kiitos Kolumbia!
 |
| Juhani ja Heli (alias Helen/Helinä/ Helena) valmiina baila baila! |
 |
| Alkuun meidän lippupoika koitti rahoitella meitä, mutta lopussa nuori herra ei meinannut itse malttaa olla tanssimatta =) |
 |
| Yleisöä oli useampi sata. |
 |
 |
| Ilona #9 ja Elina #4 |
Saija #5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti