Naisten uppopalloviikonloppu- rentoa yhdessä oloa altaan pohjassa

Moikka!

 

Takana on aivan mahtava viikonloppu! Siitä huolimatta, että oma osallistumiseni oli kasvavan keskivartalon vuoksi melko vajaata, oli leiri minunkin mielestäni menestys. Uskon, että täysillä mukana olleet tytöt, naiset ja eräät keski-iän ylittäneetkin neidot olivat viikonloppuun tyytyväisiä.

 

Lauantaina sekalainen sakki uppopalloilevia naisia kokoontui Rajamäen uimahallille. Mukaan mahtui joitakin jo vuosia aikaisemmin "eläköityneitä" uppopalloilijoita, joiden läsnäolo herätti spontaania ihmettelyä ja hilpeyttä. Tälle leirille oli kuitenkin kaikki tervetulleita, ja oli ihana huomata, että se viesti oli selvästi mennyt perille. Mukana oli paljon naisia joita ei oltu aiemmin nähty leirillä ja toisia jotka olivat vuosia aiemmin lopettaneet leireillä käynnin syystä tai toisesta. Lauantain harjoitukset mentiinkin niin sanotusti omalla porukalla, Helin #6 johtaessa toimintaa. 

 

Sunnuntai aamu alkoi jo kello 8 aamureippailulla, joka ei ollut vielä kovinkaan suosittu, mutta päivän kahdella altaalla meitä oli yhteensä 19 naista Tomi Suomalaisen vetäessä allasharjoitukset. Harjoitukset olivat itsessään yksinkertaisia niin taktisesti kuin teknisestikin, mutta tarjosivat vanhoille konkareillekin uusia näkökulmia ja ideoita. Koko viikonlopun aikana pelattiin paljon, mutta sen lisäksi tehtiin koritus- ja ohitusharjoituksia.

 

Seuraava vastaavanlainen leiri on tarkoitus järjestää 12.-13.11.16, joten merkkaa se kalenteriisi ja jää odottamaan lisätietoja!

 

Seda #12

 

 

 

 

 

Vuoden ensimmäinen leiri- ennätys rikkoutui

Viikonloppuna järjestettiin naisten avoin maajoukkueleiri Tampereella. Hiihtolomien vuoksi hallilta ei saanut tavalliseen tapaan allasaikaa, vaan leiri aloitettiin jo 7:45 ja altaaseen hypättiin 8:30. Seuraava allas olikin vasta illalla 16:30. Sunnuntainakin ainut allas alkoi jo 8:30, mutta aamureippailulla oltiin jo 7:30. Kukaanhan meistä ei edes olisi halunnut nukkua pitkään ;) Tavallisesta poiketen sunnuntain toinen allas oli korvattu painonnosto harjoituksilla, jotka Saija #5 veti meille Nääshallilla. Painonnostosta tuleekin myöhemmin ihan oma julkaisu.

 

Maajoukkueleireillä on käynyt kaiken kokoisia, ikäisiä ja näköisiä naisia ja tyttöjä. Tällä leirillä rikottiin kuitenkin yksi ennätyksistä, kun vasta 12 vuotias Hilla uskaltautui mukaan. Nuoresta iästään huolimatta hän on kerennyt pelata jo 7 vuotta, mitä ei ollut vaikea uskoa kun Hillan näki altaassa. Rohkea ja aktiivinen pelaaja, joka ei anna pienen kokonsa häiritä menoaan. Painonnosto salillakin hän osallistui keskittyneesti (keskittyneemmin kuin osa aikuisista) rinnalle veto harjoituksiin, ja Hillan kevyt tanko punaisine painoineen kolisi salin nurkassa alusta loppuun. Mahtava tyttö!

Leirillä pelattiin paljon, mikä on aina kivaa tai minun mielestäni jopa parasta, mutta joitakin leirin teemaan sopivia harjoituksia myös tehtiin. Tänä viikonloppuna keskityttiin maalivahti työskentelyyn ja erityisesti maalivahdin liikkumiseen korin päällä. Juhani heitti meille ajatuksen, että entäpä jos maalivahti olisikin pääasiassa selkä suoraan kentälle päin. Hyökkääjän tullessa sivulle maalivahti voisi hieman kääntää päätään enemmän hyökkääjään päin, muttei niin reilusti kokonaan kuin aikaisemmin on totuttu. Hyökkääjän olikin vaikea saada maalivahdista otetta tai löytää puskukohtaa kun maalivahti tarjosikin kylkeä. Kokeilkaapa treeneissänne!



Hilla, leirin nuorin ja Jonna, leirin vanhin, vasta 25 vuotias ;)

Kuulumisten vaihtoa altaiden välillä.

Uppopallonaisten perinteistä illanviettoa: jäätelö, siskonpetejä ja euroviisuja.

Seda, Mira ja Jenni

Viesti kilpailu, mun joukkue voitti!

 





Kaikki ei selviytynyt sunnuntain aamureippailulle, tässä ne jotka olivat mukana.







Rauta on kevyttä, Hilla etualalla.

 Terveisin Seda #12

Pääsiäishaaste!

Taas on toinen niistä vuoden juhlapyhistä johon kuuluu olennaisesti suklaa. Jouluähkystä on jo sopivasti aikaa, joten pääsiäismunien mussutus telkkaria katsellen tuntuu varsin mieluisalta ajatukselta. Luontoäiti ei näillä säillä juurikaan kutsu ulkoilemaan, ja sohvalle käpertyminen tuntuu vähintäänkin luonnolliselta. 

Tässä mahdollisuus tehdä pieni poikkeus, naisten uppopallomaajoukkueen pääsiäishaaste! Olisi kaksinaamaista rajoittaa lukijoiden suklaan syöntiä, sillä harvalla pelaajistamme on niin rautaiset hermot etteikö pääsiäinen menisi suklaa unelmissa, joten keksimme jotain muuta.

Jokaista pääsiäismunaa kohden tulee tehdä lihaskuntoliikkeitä. Yhtä tavallista munaa (esim. Kinder) tai neljää pikku munaa kohden tulee tehdä 40 etunojapunnerrusta tai 40 kyykkyhyppyä. Tee liikkeet ennen suklaiden syöntiä, tällöin saat hetken aikaa harkita haluatko todellakin syödä suklaat. Toinen vaihtoehto on aloittaa aamu jumppaamalla, kerää hyppyjä ja punnerruksia varastoon!

Fiiliksiä aamulenkiltä

Moni kokee aamutreenit tahmaisiksi ja tuskaisiksi. Ihmiset treenaavat usein iltapäivisin tai iltaisin, ihan jo arkisen aikataulun vuoksi. Aamukuntoilulla on kuitenkin positiivisia vaikutuksia koko päivän energiaan ja suorituskykyyn. Itse pyrin ainakin kerran viikossa tekemään aamutreenin. Koen että se herättää minut päivään, kiihdytää aineenvaihduntaa ja vetristää jumiutuneita lihaksia. Aamulla kuntoillessa saan hieman lisää aikaa aamuun ja mahdollisuuden jäsentää ajatuksia tulevasta päivästä. Maajoukkueen leireillä ns. aamuhöntsä on saanut suuren suosion, ja en voisi enää kuvitella hyppääväni sunnuntai aamuna altaaseen ilman aamuveryttelyä raikkaassa ulkoilmassa.

Itse aloitin aamukuntoilun ihan tarkoituksellisesti. Olin huomannut että turnauksissa aamun ensimmäiset pelit olivat yhtä tuskaa, elimistö oli jumissa, ajatus ei kulkenut ja 30 minuutin pelit tuntuivat monen tunnin maratoneilta. Virheet opin kuitenkin kantapään kautta, niin kuin minulla on tapana. Ensimmäiseen aamutreeniin heräsin 5:30 ja tarmokkaana marssin aamusmoothieta juoden salille ja siitä uimaan. Toiveena oli energinen päivä, mutta toisin kävi, sillä tottumattomana olin treenannut hieman liian intensiviisesti. Ennen töihin menoa kipaisin kotona ja nukahdin, vaikka tarkoituksena oli vain ummistaa silmiä. No kerkesin töihin, mutta olin rättiväsynyt!

Aamutreeni voi olla mikä tahansa harjoitus mitä tekisit normaalistikin, Tottumattomalle suosittelen jotain tuttua harjoitusmuotoa mutta matalemmalla intensiteetillä kuin normaalisti tekisit. Ennen harjoitusta kannattaa juoda iso lasi vettä ja syödä jotain pientä. Itse olen kokenut alle tunnin treenit parhaiksi. Pienen aamupalan jälkeen liian pitkän harjoituksen aikana verensokeri laskee, ja energiat tyrehtyvät.Tämänkin opin kantapään kautta tarpoessani kylmänhiki otsalla pururadalta kotia.

Itse tykkään tehdä aamuharjoitukset ulkona lenkkeillen, tämä johtuu osittain raikkaan ilman tuomasta virkeästä tunteesta. Haluan myös ottaa 1 vuotiaan koirani mukaan lenkille. Herättyäni syön pienen lautasen puuroa ja juon lasin vettä, Katson hetken aamu-uutisia samalla kun ruoka laskeutuu. Sitten nappaan Telma koiran mukaan ja lähden ulos. Toimivimmaksi itseleni olen kokenut seuraavanlaisen aamutreenin.

• juoksua (ylämäet kävellen) 15 min
• liikkuvuutta edistäviä lihaskuntoliikkeitä: mm. askelkyykkyjä ja punnerruksia 
• ketteryyttä ja räjähtävyttä: mm. loikkia ja polvennostojuoksua
• useita kymmeniä toistoja selkärangan kiertoja ja taivutuksia
• juoksu 15 min

Lopussa elimistö tuntuu jo virkistyneen, minkä vuoksi juokseminen ylämäissä tuntuu kevyemmältä alkuun verratten. Kokonaisuudessaan tämä aamutreeni kestää noin 45 min. Sitten suihkuun ja kunnon aamupala! En siedä tekopirteää hypetystä, mutta tämän aamuisen lenkin jälkeen mieli oli oikeasti yhtä aurinkoinen kuin sää, olettaen että aurinko paistaa =)

Minulla on työnpuolesta mahdollisuus joinakin aamuina mennä hieman myöhemmin töihin. Eli tehdäkseni aamutreenin minun ei tarvitse herätä ennen kukonlaulua, mutta tyypillisesti aamulenkki alkaa jo hieman ennen seiskaa. Joskus aamutreeni  tarkoittaa työmatkaa kävellen ja vuoroin juosten.

Ja oma erityinen vinkkini on: otta tarpeeksi evästä töihin! Aamureippailu kiihdyttää ainakin minun aineenvaihduntaa siten, että koko päivän on nälkä.

Tänä aamuna juoksin töihin.

                                                       Terveisin Seda #12

Maajoukkueleiri- Kokkola 28.2-1.3.2015

Heli # 6

Valmistautumista ensimmäiseen allasharjoitukseen

 

Viime viikonloppu kului Kokkolassa naisten maajoukkueleirillä. Kokkola on minulle erityinen paikka, sillä siellä olen pelanut ensimmäistä kertaa ihan oikeaa sarjaa, jolloin myös mielenkiintoni maajoukkuetta kohtaan syntyi. Sieltä se kaikki alkoi!

Helsingistä meitä lähti yksi autollinen. Minun herätyskello soi 4:20, mutta  WhatsApp keskustelusta saattoi päätellä, että Sirpa#15 oli niihin aikoihin lähtenyt jo matkaan. Yhden pysähdyksen taktiikalla ehdittiin hyvin leirin aloitukseen. Niin kuin arvata saattaa, aina ennen allasta valmentajamme pitää pienen palaverin, jossa käydään asioita läpi ja kerrotaan seuraavalla altaalla tehtävistä harjotteista. Tällöin on myös aikaa tehdä henkilökohtaiset huoltotoimenpiteet ja teippailla rannenauhat, joitta uppopallossa käytetään tunnistamiseen.

Lauantai

10:30 tapaaminen

12:00-13:30 allasharjoitus: harjoituksia

14:30 palaveri

16:00-17:30 allasharjoitus: harjoituksia

18:30 yhdessä syömään

Sunnuntai

10:00 aamulenkki jonka perään palaveri

11:30-13:00 allasharjoitus: harjoituksia

13:30 palaveri

14:00-15:30 allasharjoitus: peliä

Tämän leirin teemoina oli  maalivahti- ja puolustajatyöskentely. Koko leirin ajan harjoiteltiin puolustamista sopivalla riskillä. Pelitaktiikkaamme on koko ajan pyritty kehittämään entistä aktiivisemmaksi. Maalivahdit ja puolustajat halutaan siirtää korilta sen ulkokehälle karvaamaan aina kun se on mahdollista. Näin nyt jo vahva puolustuspelimme saadaa entistä paremmaksi ja purut tehokkaimmiksi. Neljästä allasharjoituksesta vasta viimeisellä päästin todenteolla pelaamaan. Niin kuin aina, harjoitusvastuksena toimi joukko paikallisia miesuppopalloilijoita. 

Leirin alussa  harjoitukset tuntuivat hankalilta, mutta oli hienoa kun sunnuntaina jossain vaiheessa palaset loksahtivat kohdilleen ja harjoitukset sekä peli alkoi sujumaan toivotulla tavalla. Harjoitusvastus antoi kovaa painetta hyökätessään meidän korille, aivan kuten norjalaiset ja kolumbialaisetkin tulevat kesällä antamaan, mutta minä en hetkeäkään epäile meidän puolustusta. Puolustuspeli on aina ollut vahvuutemme, ehkäpä siksi, että vuosien saatossa siitä meillä on ollut eniten kokemusta =)

Leirin jälkeen fiilikset ovat aina korkealla useastakin syystä. Kotiinhan on toki aina mukava palata, mutta leirien loppuessa odottaa jo seuraavaa leiriä. Joukkueessamme vallitsee lämmin yhteishenki ja ystävyys. Monelle meistä joukkue on se ystäväporukka, jonka kanssa olemme eniten tekemisissä. En halua antaa toiminnastamme ruusunpunaista kuvaa, toki toiset tulee keskenään paremmin toimeen kuin toiset, mutta ns. kuppikunnat tai selän takana puhuminen ei koskaan ole kuulunut joukkueen henkeen. Tällä hetkellä on mahtavaa aistia, kuinka joukkue tekee töitä yhteisen tavoitteen eteen, MM kullan!