Ensimmäiset viikkotreenit

Ennen kisoja meillä on kahden leirin lisäksi myös maajoukkueen yhteiset viikkoharjoitukset: yksi takana ja kaksi vielä edessä. Eilen lähdimme suoraan töistä ajamaan Tampereelle. Kokoonnuimme uudistuneessa Kalevan uimahallissa, ja harjoitukset alkoivat kello 19:00. 

Altaalle oli myös kutsuttu harjoitusvastukseksi tarkasti valittu nippu miehiä. Valintakriteerinä ei ollut ulkoiset tekijät tai siviilisääty vaan pelityyli. Halusimme pelata joukkuetta vastaan, joka syöttelee nopeasti ja pelaa ketterästi. Miehiltä kiellettiin kaikki voiman käyttö: he eivät saaneet laittaa palloa kynkkään tai karvata meiltä palloa pelkkään voimaansa turvautuen. Ja kuinka ollakaan, me naiset jyräsimme! 

Pelaaminen oli huippua! Täysillä vaihdoilla selkeät kolme erää pelatessa pystyi kokeilemaan mihin oikeasti pystyy. Ei tarvinut pelätä maitohappoja tai seuraavaa sukellusta, sillä vaihtoon pääsi heti kun siltä tuntui. Jotain kertoo koko joukkueen flow tilasta se, että allasajan loppuessa koko joukkue oli harmissaan. Ikinä ei ole 90 min allas mennyt niin vauhdilla. 

Helsingin tytöt matkalla kotia. Sirpa #15, Seda #12, Irina #1 ja kuskina Ella #8

Treenien jälkeistä keskustelua WhatsAppissa

Terveisin, Seda #12

Kisat lähestyy!

Apua! Nyt se iski, tajusin, että kisoihin on enää todella vähän aikaa. Jouluna muistan jutelleeni kisareissusta, joka tuntui kaukaiselta. Siihen oli vielä kauheasti aikaa, ja kaikkea saattoi vielä tapahtua, mutta nyt voi laskea jo (jos ei minuutteja niin) tunteja kisojen alkuun!

Tarkemmin ajateltuna kisoihin on enää:

• 992 tuntia kisakoneen nousuun
• 47 päivää kisojen alkuun
• kaksi kokonaista maajoukkueleiriä, joiden lisäksi yksi talkooleiri Kokkolassa
• kolme maajoukkueen viikkoharjoitusta Tampereella
• juhannuksen lisäksi yksi ainut uppopallovapaa viikonloppu
• yksi ainut 10x 100m testiuinti 
• VAIN 15 tuntia omatoimista treeniä altaassa
• n. 33 alkulämmittelyä
• n. 320 tuntia unta ennen kisakoneen nousua
• yksi ainut lauantai, jolloin olisi mahdollista tavata "ei-uppopallo"kavereita

Tuntuu, että aikaa olisi vähän, mutta vielä vähäisemmältä se tuntuisi, jos en voisi luottaa kaikkiin joukkueemme pelaajiin. Vuosien aikana olemme tehneet ahkeraa ja määrätietoista työtä. Maajoukkueen tukipilarina toiminut valmentajamme Juhani Honkanen on luotsannut meitä eteenpäin pitkäjänteisesti. Odotan innolla viimeistä kuukautta ennen kisoja, sillä intensiivinen yhteisharjoittelu kohottaa joukkuehenkeä ja nostattaa kaikkien voittofiilistä, mikä näkyy pelissä. Kovien treenien jälkeen saunanlauteilla istuessa voi aistia lähestyvät kisat, toiset painaa mietteliäänä pään käsien väliin ja toiset keskustelevat innokkaasti pelin aikana tapahtuneista tilanteista. On myös aika huikeaa ajatella, että 54 päivän päästä me ollaan MAAILMANMESTAREITA!

Heli #6 ja Jenni #2 

Joukkue Helsingissä 2011

Ilona, Jenni #2, Saija #5 ja Kira #3

Terveisin, Seda #12

p.s. Loppukeväästä uhannut rahapula on nyt oikaistu. Tämänkin suhteen voi olla ylpeä pelaajistamme, jotka sormet syyhyten ja puhelimet kilisten soittelivat sponsorointi ja talkoo mahdollisuuksien perään. Kiitos kaikille tukijoille!

TEHO- Ella #8 testaa palkkaria

Kun treenimäärät ovat suuret, joutuu usein samalle päivälle ajoittamaan kahdet tai jopa useammat treenit.  Etenkin peli- ja leiriviikonloppuina treenimäärät nousevat useampaan tuntiin päivässä ja palautumisesta on huolehdittava pelien taikka treenien välillä. Toki kroppa on parhaimmillaan levänneenä ennen ensimmäistä treeniä, mutta kropan täytyy toimia mahdollisimman tehokkaasti myös rasituksen jatkuessa. Kun tavallinen ruoka on liian raskasta syötäväksi tai ei anna tarpeeksi oikeanlaista energiaa palautumista varten, tarvitaan järkevän ruoan rinnalle palautumisjuomia tai –tuotteita, jotka käynnistävät palautumisprosessin mahdollisimman nopeasti.

Itsellä on usein 3-4 päivää viikossa, jolloin treenaan useammin kuin kerran. Tyypillisesti niinä päivinä, kun pelitreenit ovat illalla, käyn aamulla salilla tekemässä salitreenin taikka aerobisen, riippuen meneillään olevasta kuntokaudesta ja viikon muusta treeniaikataulusta.  En ole peli- tai viikonloppujen ulkopuolella kovinkaan tottunut käyttämään palautumisjuomia. Pari vuotta taaksepäin käytin palkkaria salitreenien jälkeen, mutta juoman aiheuttamat vatsakivut saivat lopettamaan sen käytön. Nykyään käyn yleensä salilla aikaisin aamulla ennen töitä. Lähden salille tyhjällä vatsalla (paitsi vatsan kurniessa nappaan puolikkaan banaanin/proteiinipatukan tai vähän pähkinöitä) ja syön aamupalan töissä heti salin jälkeen. Olen ajatellut, että fiksu aamupala piakkoin treenin jälkeen on riittävä palautumista ajatellen. Kuitenkin, jos aamulla tekee salitreenin ja illalla on tiedossa pelit, on olo altaassa aika hapokas tiukan aamutreenin jälkeen. Päätinkin siis ottaa palkkarin takaisin käyttöön ja otin testattavaksi Olvin Teho Sport –palautumisjuomat. Palautusjuomia on kahteen eri tarkoitukseen: kestävyysurheilulle ja voimaharjoittelulle omansa. Omana suosikkina ovat jo aiemmin olleet Tehon vähäsokeriset proteiinipatukat, jotka maistuvat hyviltä eivätkä ole liian makeita. Vähäsokerisuus on ehdoton plussa, koska osa patukoista sisältää huomattavan määrän sokeria, mikä ei ainakaan itseä miellytä. Kokeilin tuotteita etukäteen suunnitellusti parin viikon ajan ja koin havaitsevani positiivisia eroja aiempaan verrattuna. Testijaksoon sisältyi normaalit treenit sekä yksi turnausviikonloppu. Kirjoitin ylös keskeisimmät huomiot ja yleisfiiliksen tuotteista turnausviikon ajalta.

Tädin lomajalkatreeni Berliinissä

Berliinissä pyöräily on yleinen liikkumistapa, mutta puistoon mentäessä polut kuuluvat juoksijoille. Miljoonakaupungiksi Berliini on hyvin vihreä, suurinpana puistona mainittakoon matkaoppaistakin tuttu Tiergarten. Puistoalueita löytyy kuitenkin paljon muualtakin, ja Berliinin halkaisevan Spree-joen sivuhaarat mahdollistavat liikunnan myös veden lähellä. Uimaan en toki eksyisi kanaaleihin, mutta lenkkiympäristönä ne ovat ihastuttavia. Kanaalin varret ovat rauhallisia paikkoja jumpata tai istua iltaa, ja siltojen kohdalla on usein liikkeitä tai markkinoita.

Siskoni asuu Kreuzbergissä, minkä vuoksi eksyn usein täällä kanaalien varrelle lenkille. Siltojen kohdalla päätän jatkanko matkaa, vai vaihdanko puolta ja kuljen kanaalin toista puolta kotia. Tällä lomalla lenkille  mukaani sain seitsemän kilon lisäpainon, jonka kanssa juokseminen toki on mahdotonta, mutta kävelyyn se toi lisää tehoja. Siskontytön paino oli myös hyvä lisä jalkajumppaan.

Tädin lomajalkatreeni:  tunti kävelyä, jonka puolivälissä

 Viisi kierrosta

• 20 askelkyykkyä
• 20 sumokyykkyä
• 20 penkille nousua 

Loppuveryttely osana harjoitusta

Kerroin teille joku viikko sitten alkulämmittelyn merkityksestä ja siitä miksi se kannattaa tehdä. Löydät tekstin täältä. Nyt vuorossa on loppuveryttely, joka jää varmasti alkulämmittelyyn verraten useammin tekemättä. Itse ainakin myönnän, että kun harjoituksen on saanut loppuun ei enää ole virtaa, aikaa, kiinnostusta tai jotain muuta vaaditavaa ominaisuutta tehdä loppuverraa. Loppuveryttelyni onkin liian usein kävely saunaan tai parhaimmillaan pyöräily kotia. Kotona saatan sitten venytellä ja rullailla, mutta varsinainen loppuveryttely jää laittoman usein tekemättä, kun alkuverrat taas ovat itsestäänselvyys minulle.

Loppuveryttelyn tarkoitus on aloittaa lihasten palautuminen. Mikäli raskas harjoitus lopetetaan kuin seinään, keho ei ymmärrä mitä tapahtuu, ja palautuminen on heikompaa. Kun harjoituksen jälkeen jatketaan liikkumista ja intensiteettiä lasketaan hiljalleen alas, keho ymmärttää, että pian on aika aloittaa palautuminen.  Matalasykkeisen juoksulenkin perään loppuveryttely ei ole välttämättä tarpeen, mutta mitä raskaampi harjoitus, sitä tärkeämpi loppuveryttely on. Loppuveryttely voi harjoituksesta riippuen olla juoksu, uintia tai vaikka pyöräilyä.

Loppuveryttelyyn voi sisällyttää venyttelyä. Heti harjoituksen perään tulee tehdä maltillisia venytyksiä, joiden kesto on n. 15 sekuntia. Harjoituksen aikana lihakseen muodostuu ns. mikrovaurioita ja liian pitkillä sekä voimakkailla venytyksillä voit vahingoittaa jo harjoituksesta arkana olevia lihaksi. Varsinaiset venyttelyt kannattaa tehdä pari tuntia harjoituksen jälkeen tai ihan erillisenä harjoituksena.

Jääkylpyä voidaan käyttää loppuveryttelyn jälkeen. Jääkylvyllä pyritään laskemaan lihasten lämpötilaa nopeasti, ja eheyttämään lihaksia harjoituksen aiheuttamista mikrovaurioista. Sen lisäksi se laskee turvotusta ja edistää aineenvaihduntaa. Loppuveryttelyyn kuuluu myös kunnon nesteytys.

Kylmää kylpyä MM 2011

Maajoukkueessa teemme pelien jälkeiset loppuveryttelyt uiden, räpylöillä tai ilman. Aloitamme uinnin maksimaalisella vauhdilla, ja 15-20 min aikana laskemme uintivauhdin ihan lillutteluksi. Kisoissa veryttelyyn kuulluu vielä illalla yhteiset venyttelyt ja huoltajan tekemät tarvittavat hieronnat ja muut toimenpiteet.

Kerro sinun loppuveryttely vinkkejä!

Terveisin Seda #12

Urheileva äiti

Urheilijan on oltava itsekäs, on valmentajamme opettanut. Jos haluaa menestyä, on treenattava paljon, kun treenaa paljon, on se pois jostain muusta. Urheilijan on sanottava ”ei” perheenjäsenille, sukulaisille ja kavereille kun on juhlia, illallisia, kyläilyjä tai yhdessäoloa. ”Ei ehdi kun on treenit”, ”Ei onnistu kun on leiri juuri sinä viikonloppuna”.

Urheilevana äitinä joutuu pohtimaan elämänarvojaan, kun vaakakupissa painaa läsnäolo oman lapsen ainutkertaisessa lapsuudessa. Maajoukkuetason joukkueurheilu edellyttää paljon leireilyä. Mummut, papat, sedät, tädit ja kummit saavat todistaa lukuisia ainutlaatuisia oppimisia, oivalluksia ja kokemuksia, joista minä jään paitsi, sillä olen painimassa pallosta naisten kanssa jossain päin Suomea. Näin lapseni ensiaskeleet videolta kun palasin eräältä leiriltä kotiin.

On naisia, jotka lapsen saatuaan luopuvat harrastuksistaan ja haaveistaan ja rakentavat elämänsä lapsen ehdoilla ja on naisia jotka eivät. Uppopallon ja kilpaurheilun lopettaminen lapsen takia ei ole käynyt mielessä kertaakaan. Olen intohimoinen uppopalloilija ja erilainen äiti.

Olen keksinyt lukemattomia keinoja ujuttaa treenejä lapsiperheen arkeen. Olen mm. tehnyt leuanvetotreenejä leikkipuiston kiipeilytelineessä ja juossut Pyynikillä rapputreenejä lapsi olkapäillä. Lapseni on pikkuvauvasta asti tottunut viettämään arki-iltoja ja pelipäiviä uimahallissa. Kannan treenikamppeita mukanani ja käytän hyväksi jokaisen mahdollisuuden luikahtaa salille tai lenkille kesken työpäivän, mummolareissun tai naapurilapsen syntymäpäiväjuhlien. Puolen tunnin kyykkytreeni ruokatunnilla on treeni.

Elämämme on menevää ja olemme paljon poissa kotoa. Vastapainoksi meillä ei kotona katsella televisiota, meillä ei ole tietokonetta eikä tablettia ja perheemme ainoa älypuhelin pysyy piilossa. Kotihetket kotoillaan ja ollaan läsnä toisillemme. Kun jälleen pitkän leiriviikonlopun jälkeen tulen sunnuntai-iltana kotiin ja poika kömpii sängyssä kainaloon niin kuin nisäkkäänpoikanen emonsa syliin, kietoo linnunluiset pikkulapsen käsivarret lujasti kaulaani ja sanoo ”mun on ollut sua ikävä”, jaksan taas nauttia painimatseista olohuoneen lattialla, lautapelien pelailusta ja illoista kun sylikkäin luemme Mestaritontun seikkailuja.

Kiitos mummut, papat, tädit, sedät, kummit, ystävät ja etenkin lapseni isä, kun olette tukena ja läsnä. Kiitos poikani kun olet niin reipas, sopeutuvainen ja hyvä tyyppi.

Saija #5

Saija #5 ja Veikko treeneissä 2011

Pelaaja esittelyt alkavat - Seda #12

Blogissa puhutaan koko ajan joukkueesta, siitä mihin yhdessä tähtäämme, kuinka meillä on kivaa ja kuinka erilaisia olemme. Nyt olisi ehkä aika myös kertoa, ketkä tämän joukkueen muodostavat ja millaisia me olemme. Kevään aikana joukkueen naiset tulevat teille tutuksi esittelyiden myötä. Aloitetaan minusta!

Pienestä asti olen viihtynyt vedessä. Mökkirannassa saattoi kulua neljä tuntia putkeen kahlatessa, ja pois suostuin vain itkun saattelemana. Äitini ei ole vesipeto, mutta minä olenkin kulkenut isäni jalanjäljillä ensin laitesukelluksen pariin ja sitten uppopalloaltaaseen. Lapsesta asti olen pitänyt liikunnasta, mutta siitä huolimatta olin pullea ja kömpelö. Harrastin tanssia ja hetken aikaa uintia, mutta lajini löysin vasta 16-vuotiaana. Olin pelannut vain puoli vuotta kun keväällä 2004 uskaltauduin jo nuorten maajoukkueleirille. Silloin se tapahtui, minusta tuli urheilija! Mitä voimakkaammaksi, taitavammaksi ja parempi kuntoiseksi tulin sitä itsevarmemmaksi kasvoin. Vaikka taitoni eivät olleet vielä ensimmäisissä maaotteluissani kovinkaan kummoiset, valmentajat antoivat minulle peliaikaa. Uskon tämän olleen kiitos ja palkinto uurastuksestani joukkueen eteen. 

Nyt olen pelannut uppopalloa lähes 12 vuotta. Välillä sitä miettii, että mikä minut saa kerta toisensa jälkeen hyppäämään altaaseen, mutta tähän minulla on ainakin kaksi selkeää syytä. Uppopallo on asia, jossa koen olevani hyvä. Se on "minun juttu" ja saan siitä itsevarmuutta. Toinen syy on joukkueen kanssa kilapaileminen. Sydämessäni maajoukkue on minun kotijoukkue, joka kasvattaa minussa kilpailuhenkeä. Tällä joukkueella haluan voittaa!

Kun en ole treenaamassa, teen töitä fysioterapeuttina. Aikoinaan hain opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa, mikä on melko huvitttavaa, sillä tulevat eduskuntavaalit aiheuttavat minulle nyt todellista päänvaivaa. Luulin edustavani jotain, mutta vaalikoneet kertovatkin kaikkea muuta. Vuoden vaihteessa muutin kotikaupungistani Jyväskylästä Helsinkiin. Olen aina ajatellut olevani isonkaupungin tyttö, mutta nyt harkitsemme Mikon kanssa Hyvinkäälle muuttoa. Millonkas Riihimäellä on uppopallo treenit?

Ai niin! Ihmettelette varmaan nimeäni. Isäni on turkkilainen.

Terveisin Seda #12

1. Perus sunnuntai aamu.
2. Laajavuoren valloitus Suvin, entisen mokke kaverin, kanssa kesällä 2014
3. Tupareiden teemana haaveet. Maailmanmestaruus!

Urheilua terveyden rajoilla

Kuinka monelle on käynyt niin, että kropasta loppuu voimat, mutta pää sen kun vaan jaksaa jatkaa? Puhutaan varmaan jonkun tason itsensä ylittämisestä. Meillä tätä itsensä ylittämistä vaaditaan joka kerta, kun hypätään altaaseen pelaamaan.

Vaikka kropassa on tusina kipeää osumaa ja voimat ovat ihan loppu, sukellat pitkää sukellusta niin, että kuulet pallean hakkaavan korvissa kertoen hapen loppumisesta. Normaalisti ihminen nousisi pintaan, vaan me ei! Tämä on se tilanne, kun katsotaan kenen pää kestää ja kenestä on maailmanmestariksi. Niin kauan kun olen pelannut on opetettu, että kipu kasvattaa ja se on vain päästä kiinni jaksatko vai etkö. Ehkä juuri tuon itsensä ylittämis vaatimuksen takia kuuntelin vain päätäni. Oli pystyttävä huipputuloksiin, vaikka kroppa kertoi muuta. Tätä voisi kutsua jo hulluudeksi.

Monipuolista treeniä

Minun voi useasti kuulla sanovan, että "niin kauan kuin minulle ei makseta palkkaa uppopallosta, treenaan miten haluan". Tähän kuitenkin sisältyy järkevä suunnitelma ja progressiivisuus, mutta siihen ei kuulu altaan kaakeleiden laskeminen illasta toiseen, eikä pelkkä levytankojen nostelu salilla. Ellen näin halua! Olen harrastanut uintia sekä rugbya ja viime kesänä juoksin viisi puolimaratonia, mutta samalla hätyyttelin salilla henkiläkohtaisia kyykky enkkoja. Muutaman kerran vuodessa löydän itseni tanssitunnilta pyörittelemässä lanteita, jonka jälkeen menen pelaamaan sählyä. Joku päivä viihdyn hitaalla lenkillä lähes kaksi tuntia ja toisena päivänä suuntaan portaisiin juoksemaan vetoja. Kotikuntopiirit ovat toisena päivänä pakkopullaa, ja seuraavana päivä tunnin jumppa kotona sujuu lentäen.

Jos olisin jonkin yksilölajin harrastaja, jossa taito ja hetken suoritus on kaikki kaikessa, tälläinen multisporttaaminen ei olisi välttämättä järkevää. Valmentajat saattaisivat jopa kieltää harjoittelemasta jollakin tietyllä tavalla. Esimerkiksi pikajuoksijoiden ei ole kannattavaa käydä pitkillä lenkeillä, sillä riskinä on lihasmassan ja voiman pieneneminen ja räjähtävyyden aleneminen. Onneksi olen uppopalloilija, jolta vaaditaan monenlaisia ominaisuuksia. Tanssin harrastaminen on varmasti vaikuttanut siihen, että vedessä liikkuminen, vastustajan ohitus ja tilan hahmottaminen pelissä kuuluvat vahvuuksiini. Rugbystä olen toivottavasti saanut rämäpäisyyttä ja pelottomuutta ja juoksu antaa vankan pohjan peruskunnolle. 

Tiedän, ettei kaikilla ole kykyä tai uskallusta treenata monipuolisesti. Syynä voi olla mielikuvituksen puute, on juurruttu tiettyihin tapoihin, eikä keksitä enää uusia tapoja tehdä asioita. Tai toiselle syy voi olla arkuus kokeilla uusia asioita. Mitä jos olen huono? Mitä jos en tunne sieltä ketään tai en pidä siitä?  Ehkä joku vaan tykkää rinnallevedosta niin paljon, ettei eksy koskaan BodyPump tunnille. Kehitys kuitenkin vaatii vaihtelua. Muuttamalla harjoituksia kehitys on varmemepaa, treenaaminen (ainakin minun mielestä) mielekkäämpää, lisäksi vältytään yksipuolisten harjotteiden aiheuttamilta rasitusvammoilta.

Pääsiäinen oli hyvä aika kokeilla taas jotain uutta. Pitkäperjantaina laitoin kengät jalkaan, astuin ovesta ulos ja katsoin mitä mahdollisuuksia maalaisympäristö antoi treenille. Pääsiäissunnuntaina kävin tekemässä vastaavan treenin kameran kanssa. Tässä teillekin ideoita, jospa näillä vinkeillä mielikuvitus lähtisi teilläkin laukkaamaan!

yöpall... eikun uppopalloa!

Katja, Seda #12 ja Niina, joka oli maajoukkueen pakki Barissa 2007

Tiistaina minun oli tarkoitus mennä Pikkolaan Kuplan treeneihin. Treeneissä on paljon hyvää: kovat pelit ja minun kotoa hallille on matkaa vain kilometrin verran. Miksi en sitten mennyt taaskaan noihin kovasti "himoitsemiini" treeneihin? No siksi, että ne alkavat 21:30. Tuohon aikaanhan minä olen jo yöpuvussa, hampaat pestynä ja purentakiskot suussa sohvalla odottamassa unta. Treenien sijasta seiskan aikaan nappasin koiran ja poikaystävän (molemmat hihnassa?) ja menimme lähimetsään kouluttamaan koiraa. Vaikka treeneihin menemättä jättäminen painoi huonona omatuntona, niin lämpimässä kevät illassa oli ihanaa viettää sitä paljon puhuttua laatuaikaa. Kai sinäkin olet päässyt nauttimaan ihanasta keväästä? Korvatakseni tiistai-illan ohitetut uppopallo treenit, heräsin keskiviikkona ajoissa ja kävin vetämässä uintitreenin ennen töitä.

Eilen torstaina menin sitten Myyrmäkeen Hydromanian treeneihin. Uppopallo alkaa 20:30 ja toisin kuin Pirkkolassa, ennen vuoroa voi käydä salilla tai uimassa. On NIIN paljon helpompaa ja mukavampaa lähteä treenaamaan seitsemän aikoihin, uida ennen uppopalloa ja olla kymmeneltä kotona, kuin koittaa herättää itsensä treeneihin vasta yhdeksän aikoihin. Nukahtaminenkaan ei venähdä puoleen yöhön, ja aamulla on taas helpompi herätä uuteen päivään. Treeneissä uinti tuntui kevyeltä ja pallo pysyi käsissä. Katjan ja Niinan kanssa oli helppo pelata, ja me tytöt oltiin hyviä yhdessä! Miehillä olevan voiman me korvamme järkevillä sukelluksilla ja kovalla kunnolla. 

Oma päivä rytmini on melko rutinoitunut, eikä kova motivaatiokaan pidä minua tarpeeksi virkeänä lähtemään yhdeksän aikaan treeneihin, minulle kun yö alkaa jo yhdeksän jälkeen. Ihmettelen suuresti, että miten jotkut jaksavat toistuvasti harjoitella myöhään illalla, minun nukkumaanmeno ajan jälkeen. Kysehän ei ole vain uppopalloilijoista, sama tilanne on varmasti monella muunkin lajin harrastajalla. Kuinka myöhään sinä olet valmis treenaamaan?

Katja

Sedan #12 ja Katjan allasselfie ;)

Huomenna olisi toiveena päästä kahden tunnin spinningkiin. Toivotaan, että jono tunnille lyhenee, ja pääsen testaamaan omia rajojani. Tällä viikolla pitää myös tehdä yksi maksimikestävyysharjoitus, jonka minä meinasin kuitata sunnuntain spinningillä. Millaiset suunnitelmat sinulla on viikonlopulle?

Terveisin Seda #12