Kuinka monelle on käynyt niin, että kropasta loppuu voimat, mutta pää sen kun vaan jaksaa jatkaa? Puhutaan varmaan jonkun tason itsensä ylittämisestä. Meillä tätä itsensä ylittämistä vaaditaan joka kerta, kun hypätään altaaseen pelaamaan.
Vaikka kropassa on tusina kipeää osumaa ja voimat ovat ihan loppu, sukellat pitkää sukellusta niin, että kuulet pallean hakkaavan korvissa kertoen hapen loppumisesta. Normaalisti ihminen nousisi pintaan, vaan me ei! Tämä on se tilanne, kun katsotaan kenen pää kestää ja kenestä on maailmanmestariksi. Niin kauan kun olen pelannut on opetettu, että kipu kasvattaa ja se on vain päästä kiinni jaksatko vai etkö. Ehkä juuri tuon itsensä ylittämis vaatimuksen takia kuuntelin vain päätäni. Oli pystyttävä huipputuloksiin, vaikka kroppa kertoi muuta. Tätä voisi kutsua jo hulluudeksi.
 |
| Kira #3 portaissa lisäpainon kanssa. Mukana Jenni #2, Mira #14 ja Heli #6 |
 |
| Kira #3 |
Itse opin kantapäänkautta, kun kroppa olisi jo valmis lopettamaan, mutta pää sen kun vaan jatkaa. Selkä oli ollut kipeänä pitemmän aikaan, mutten antanut se hidastaa menoa. Treenasin kovaa, kävin salilla ja altaassa pyrin aina parhaimpaani. Vuosi sitten oli oli pakko pysähtyä. Turnauksen jälkeisenä yönä sain sydänkohtauksen. Yöllä joukketoverit soittivat ambulanssin, ja valmentaja saatteli minut hoitoon. Vuoden ikäinen poikani jäi joukkueen hoivaan. Sydäntutkimuksia ja sairaalahoitoa kesti viikon ajan, mutta urheilukieltoa sain kaksi kuukautta. Sydänkohtaus nuorella urheilevalla naisella? Voin kertoa, että tämä säikäytti kunnolla.
Tervehdyttyäni kuvittelin aloittavani uuden vaiheen elämässäni, harjoittelisin kehoni kuuntelemista. Nyt tätä harjoittelua on takana vuosi ja edelleen se tuottaa ongelmia. Minä teen kaiken täysillä tai en ollenkaan. Siinä se vika onkin, olen tehnyt harjoituksia vanhalla tottumuksella "kyllä tämä kroppa kestää". Selkäkipuja tuli kuukausi sitten uudelleen ja taas jouduin urheilutauolle.
Loppujenlopuksi päänihän tässä on eniten kärsinyt kun en saa urheilla. Lasketaanko minut harrastelijaksi vai olenko urheilija? Nyt herään joka aamu muistuttaen itseäni, että on erilaisia tapoja ylittää itsensä. Olen päättänyt pysyä elävien kirjoissa sekä pelata kisoissa. Pää nyt on sinun vuoro kuunnella kroppaa!
 |
| Kohti terveempää kehoa ja maailmanmestaruutta! |
Terkuin Kira #3
Pysäyttävä tarina! Kira ja muut, pitäkää huolta itsestänne ja tsemppiä kisoihin!
VastaaPoistaKiran tarina on kyllä jakamisen arvoinen. Kiitos tsempeistä ja hyvää kevään jatkoa sinullekin!
Poista