Mikä saa aikuistuneen, työssäkäyvän perheenäidin kerta
toisensa jälkeen jättämään viihtyisän kotinsa ja pellavalakanaisen futoninsa,
pakkamaan hammasharjansa ja pyjamansa, matkustamaan auton takapenkillä satoja
kilometrejä johonkin kyläpahaseen, yöpymään makuupussissa ventovieraiden
ystävällisten ihmisten kotona tai kylmällä koulun lattialla, syömään lattialla
istuen kassissa tummuneita banaaneja ja lämmintä maitorahkaa pelikaverilta
pummitulla kertakäyttölusikalla, hyppäämään aivan liian monetta kertaa väsyneenä
ja nälkäisenä epämiellyttävän kylmään ja märkään veteen varusteiden hangatessa
rakoille kulunutta ihoa, tekemään niitä samoja puuduttavia ohitusharjoituksia,
kuuntelemaan ne samat saarnat vapaan käden käytöstä ja vapaan tilan
hakemisesta?
 |
| Viikonloppukoti |
- Joukkue. Parikymmenpäinen joukkio eri ikäistä, erikokoista, -näköistä, -luonteista naista jotka jakavat intohimoni, haaveeni ja tavoitteeni (ja tummuneet banaanit ja kertakäyttölusikat). Meillä on yhteiset vastustajat, meillä on yhteinen tavoite, meillä on yhteinen tie. Se tie on ollut ja tulee olemaan pitkä ja sille tielle mahtuu paljon ainutkertaisia kokemuksia ja hetkiä. Ja kun sellaisia jakaa joukkion kanssa, kasvaa joukkue joksikin paljon suuremmaksi kokonaisuudeksi kuin vain 20 eri murteita puhuvaa joukkueeksi kerättyä naista.
- Uppopallo. Parasta mitä ihminen voi harrastaa. Saa lutrata vedessä, saa painia, saa vauhdin hurmaa ja voimien mittelöä. On henkisesti, fyysisesti ja taidollisesti päättymätön oppimisen ja oivaltamisen kenttä. Uppopallo, se on intohimo, sitä ei voi selittää.
- Maajoukkueleiri. Jotkut menevät joogakurssille, vetäytyvät hiljaisuusretriittiin, menevät baariin vetämään pään täyteen tai menevät viikonloppulomalle ystävien tai elämänvalitun kanssa, jotkut makaavat sohvalla, katsovat televisiota ja antavat elämän soljua. Minä menen kerran kuussa viikonlopuksi maajoukkueleirille. Maajoukkueleiri on paitsi rankka treenileiri, myös henkisesti hyvin antoisa matka omien rajojensa, heikkouksien ja vahvuuksien ja kehityskyvyn äärelle. Leiriviikonloppuna kaikki arkiset huolet ja kiireet unohtuvat ja leiri on irtiotto ja retriitti jonka jälkeen jaksaa taas arkea uudella innolla ja energialla. Leirit; sydän riemusta kuplien niihin lähtee, väsyneenä mutta voimaantuneena niiltä palaa kotiin ja pellavalakanoihin.
- Maailmanmestaruus. Vielä 10 ja 5 vuotta sitten se olisi ollut vitsi, nyt se on mahdollista ja tarjolla. Onhan se nyt aivan mahtavaa ja huippua hakea poika kotiin Kolumbiasta. Meillä on edessä huippu reissu ja ennennäkemättömän kovia pelejä. Me olemme matkalla maailmamestaruuteen.
 |
| Ensi kesän mestarit Barissa 2007 |
Terveisin Saija #5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti