Kun äiti pelien jälkeen kysyy ”miten pelit meni?”, olen monesti uppopallourani aikana sanonut että ”tosi hyvin, oli hyvät pelit, hävittiin kaikki”. Äiti ei hämmennyksissään tiedä kuuluuko onnitella vai myötätuntoisesti kannustaa kohti parempaa tulevaisuutta. Vastauksessani ei ole ironiaa eikä ristiriitaa. Jälleen kerran turnauksen jälkeen totean, että vastassa oli viisi isoa, vahvaa ja taitavaa miesjoukkuetta, joita vastaan me naiset saimme opettavaiset ja onnistuneet pelit, vaikka jokainen peli hävittiin selkeästi. Vahvempiaan vastaan pelatessa joutuu ylittämään itsensä, kamppailemaan, juonimaan ja pelaamaan joukkueena. Altavastaavana tehdyt korit tuntuvat makoisemmilta kuin vastustajan ryöpytyspelissä tehdyt. Näissä peleissä tärkeintä ei ole voitto, ei loppulukemat, ei vastustajan henkinen kampittaminen vaan oman joukkueen hyvä peli, kehitys, uusien pelitapojen testailu, tarkan virheettömän kurinalaisen hioutuneen joukkuepelin flow. On hienoa ja antoisaa huomata että altavastaavana joukkueena saamme hetkittäin pelin haltuun ja pääsemme pyörittämään peliä vastustajan päässä. Iloitsemme jokaisesta maalipaikasta, vaikka niistä harvoin kirjausta pöytäkirjan tulee ja voi kuinka riemuitsemme niistä hetkistä, kun se pallo todella saadaan upotettua suuren ja vahvan vastustajan koriin heidän härkäpäisestä vastustuksestaan huolimatta.
Ensimmäinen peli Oulua vastaan oli kamalaa. Peli ei kulkenut itselläni eikä joukkueella. Ei saatu purkuja, ei päästy pyörittämään, ei päästy korintekopaikoille. Puolustettiin vain niitä Goljatteja vastaan. Vaasan allas on erittäin lyhyt ja hiukan totuttua syvempi. Ensimmäisen pelin jälkeen jäi sellainen olo, että syvyyden ja kentän lyhyyden olisi voinut hyödyntää ja todella lähteä purkuihin aina maalilta mukaan. Maalivahtien kanssa sovimme että seuraavassa pelissä lähdemme maalilta purkuihin.
Toinen peli oli paljon parempi peli. Saatiin purkuja. Ei se niin vaikeata ole, pitää vaan mennä ja tehdä, venyttää sukelluksia, tehdä duunia.
Kolmanteen peliin valmentajamme Juhani antoi määräyksen viedä pallo vastustajan päässä umpikulmaan ja hallita peliä sieltä käsin. Noudatimme käskyä ja kas, peli oli meidän! Olkoonkin että lukemiin katsottuna tappioputki jatkui viimeiseen peliin saakka, meidän jokkueemme kasvoi, kehittyi ja nautti. Kiitos Goljatit että ette päästäneet meitä helpolla. Tässä turnauksessa jokainen peli oli edellistä parempi. Teimme myös useita maaleja.
Henkilökohtaisesti opin tänään että a) purkuihin vaan on pakko lähteä alta, tai peli jää jumittaan oman päähän b) nurkkapeli on mainio tapa saada peli haltuun vahvaa ja kovaa joukkuetta vastaan. c) nurkkapelistä iskut korille tehdään kovaa ja siltä tullaan takasin nurkkaan myös kovaa. Usemman kerran jouduin toteamaan että jos nurkasta lähtee rauhoittelemalla vastutajan korin edustalle ameeboimaan, niin pallo lähtee ja äkkiä.
Pelattu Vaasa Cup pelattiin viikkoa myöhemmin kuin oli alunperin suuniteltu. Tästä syystä joukkueemme oli vajaa. Muutama nainen oli järjestänyt menonsa alkuperäisen ajankohdan mukaan ja olivat estyneitä osallistumaan peleihin ja sitten oli viimehetken sairastumisia. Meitä naisia oli 9 ja niinpä valmentajamme Juhani heittäytyi villiksi ja hyppäsi altaseen pelaamaan. Tästä johtuen pelien välissä ja erätauoilla ei saatu analyysiä pelistä, ei palautetta, ei kehitysehdotuksia, ei kannustusta ja motivointia, sillä valmentaja keskittyi palautumiseen ja omien painitilanteidensa makusteluun. Valmentajan pelipanos otettiin kiitollisena vastaan, pakit saivat täydet vaihdot ja onhan ne erätaukosaarnat syöttöjen tarkkudesta, liikkumisesta ja vapaan käden käytöstä jo kuultu.
Saija # 5
 |
| Saija #5 ja Kira #3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti