MM-kullan tavoittelu vaatii treenitunteja, ja mitä lähemmäs kisat tulevat, sitä enemmän se vie myös aikaa ajatuksissani. Valmistautuessani edellisiin MM-kisoihin olin sinkku ja tein osa-aikatöitä, minulle ei ollut lemmikkiä ja asuin yksin. Treenaamiselle oli aikaa juuri niin paljon kuin itse halusin. Ei tarvinut välittää olenko tarpeeksi kotona, imuroinko ja kuinka kauan voin olla menossa, ettei koira tylsisty kotona yksin. Menin miten menin, tulin miten tulin ja haaveilin tulevista peleistä milloin huvitti. Olin tilivelvollinen vain itselleni, enkä ollut vastuussa muuta kuin omista asioista. Kenenkään muun hyvinvointi ei ollut minusta kiinni.
Nyt tilanne on eri. Minulla on täyspäiväinen työ, vuoden ikäinen koira ja asun poikaystäväni kanssa yhdessä. Kahdeksan tuntisen työpäivän jälkeen energiaa pitää olla vielä kodin- ja koiranhoidolle, treenaamiselle ja kotona olisi hyvä olla muutakin kuin kiukkuinen noita-akka. Mikään näistä ei estä treenaamista, mutta ne on asioita jotka pitää ottaa huomioon arkea suunnitellessa. Tämä ei tietenkään ole mikään absoluuttisen oikea lista, vain minulle nousseita ajatuksia.
Ruoka ja ruokaostokset. Tämän haluan käsitellä ihan erillisenä osiona, koska se on aika merkittävä asia kaikkien arjessa, ja mitä enemmän urheilee sitä tärkeämpi riittävä ravinto on. Aikaisemmin kannoin töihin lähes aina eväät, ja lounasruokalan hyödyntäminen oli harvinaisempaa herkkua. Aamulla siirsin valtavan eväspinon työpaikan jääkaappiin, ja iltapäivällä työkaverit ihmettelivät minne se kaikki ruoka oli kadonnut. Tosiasia on se, että jääkaapissa olevien eväiden lisäksi, huoneeni kaapista löytyy vielä hätäevästä nälkäisiin iltapäiviin. Nyt arjen kiire on vienyt voiton ja ruokailen päivittäin lounasravintolassa. Hyvä niin, sillä siellä saan ravitsevan ja runsaan lounaan, jolla jaksan pitkälle iltapäivään. Kotonakaan ei tarvitse ylläpitää mitään suurtalouskeittiötä, kun yksi ateria päivässä on jonkun toisen laittama. Olmme pyrkineet tekemään isot kauppaostokset kerran viikossa, ja yritämme aina ostaa koko viikolle. Todellisuudessa emme vieläkään ole täysin oppineet sitä, ja pari kertaa viikossa pitää kuitenkin turvautua lähikauppaan. Millon loppuu puuro ja milloin leipä.
Työt. Kuinka moni voi todeta, että työt häiritsee harrastamista? Näin leikkimielisesti ajattelee varmasti moni innokas kuntoilija ja urheilija. Tosiasia kuitenkin on se, että Suomessa on vain kourallinen urjheilijoita, jotka ansaitsevat urheilemalla leivän pöytään. Yksikään niistä ei ole uppopalloilija. Alallani kuntosalit ovat arkea, ja työpaikkani yhteydessä on sali, jota voin käyttää. Tämä helpottaa jonkin verran arjen aikataulutusta. Puhuin myös avoimesti urheilutavoitteistani työpaikalla, joka avasi uusia mahdollisuuksia. Pomoni kanssa löysimme yhteisen ratkaisun työtilanteeseeni, jolla mahdollistetaan myös palautuminen maajoukkueleireistä ja peleistä. Sain myös joillekin aamuille aikaa aamutreenille.
Parisuhde. Tapasimme poikaystäväni kanssa edellisten kisojen jälkeen. Kovin urakka oli takana, ja maajoukkue toiminta oli pienellä "huili tauolla". Seuraavat kaksi vuotta taas kuntoutuin jalkaani ja olkapäätäni. Nyt treenaan täysillä, leireilen melkein jokatoinen viikonloppu ja vietän pari iltaa viikossa uimahallilla. Minä en TODELLAKAAN ole mikään parisuhteiden asiantuntija, mutta tähän tilanteeseen olemme mielestäni löytäneet kaksi hyvää ratkaisua. Olemme avoimesti puhuneet kisoihin menevästä ajasta. Poikaystäväni tietää milloin on leiri ja osaa siten varautua koiran kanssa kahdestaan vietettävään viikonloppuun. Minun poissaolo ei siis tule yllätyksenä eikä näin ollen synny pettymyksiä. Toinen ratkaisu on meille melko luontainen, sillä tapasimme salilla. Treenaamme yhdessä. Jos nyt ei ihan sylikkäin väännetäkään rautaa, niin voidaan kuitenkin sanoa, että treenaaminen on asia joka yhdistää meitä vahvasti. Onpahan meidät nähty uppopallo altaassakin yhtäaikaa! Tässä vielä vinkkejä yhdessä treenaamiseen =)
 |
| Sandefjord 2011, PM-hopeamitalistit. |
Millaisia ratkaisuja sinulla on meidän joukkueen arjensankareille?
Terveisin Seda #12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti