Berliinistä on jo kotiuduttu viikko sitten, ja arkikin on pyörähtänyt käyntiin, mutta yhden tekstin merkeissä voisin vielä palata sinne.
Kaksikymppisenä kun olin reilaamassa Berliinissä juhlimme raillaikkaimmin. Nyt tilanne on muuttunut, perjantai-iltana en suunnannut mekko päällä juhlimaan, vaan verkkarit päällä uimahallille. Altaalle saapuessa huikkasin pitkälle, parrakkalle ja hieman isälliselle valmentajalle kuka ole, joka tokaisi " i know". Samalla altaan kulmasta joku punaisessa maskissa vilkutti tervehtien, ja muutama muu nyökkäsi tervehdykseksi. Ilmeisesti tammikuinen esiintymiseni treeneissä oli jäänyt mieleen. =)
Treenit olivat jokseenkin organisoidummat, kuin mihin minä olen Suomessa tottunut. Valmentaja seisoi reunalla ja ohjasi lämmittelyt, joista siirryttiin huomaamatta intervalliharjoitteluun. Alkulämmittelyä kovine uinti/sukellusharjotuksineen kesti lähes 40 min, minkä jälkeen pelasimme 45 min. Saksassa on ensimmäinen ja toinen sarja, ja tämä Berliiniläisjoukkue taistelee tänä vuonna siitä, ettei tipahtaisi toiseen sarjaan. Tsemppiä heille!
Näissä treeneissä oli mukana useampikin nainen. Edellisistä treeneistä tutun Chrissin kanssa pelasimme puolustajaa, mutta maajoukkueeseenkin pyrkivän Lorenan satutettua itsensä siirryin maalivahdiksi. Lisäksi treeneissä oli Ruotsissa uppopallon 10 sitten aloittanut Julia. Kaikki me tytöt pelattiin sinisillä, minkä vuoksi varmastikin valkoiset olivat altavastaajina.
 |
| Minä, Julia ja Chrissi. |
Terveisin, Seda #12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti