tiistai 31. maaliskuuta 2015

Maajoukkueessa tapahtuu

Kuinka moni kävi lauantaina Tapiolassa katsomassa pelejä? Päivä oli lyhyt, mutta tiivis, sillä aikataulu oli tiukka. Pelien välissä ei juurikaan kerennyt kylmettyä. Jos pelitapahtuma jäi sinulta väliin, voit tästä käydä katsomassa videolta Suomen parasta naisuppopalloa.

Pelithän pelaattiin seurajoukkueina, eli molemmissa naisten joukkueissa oli maajoukkueen pelaajia. Pelien jälkeen maajoukkue kokoontui, ja koko päivän tapahtumassa mukana ollut huoltaja kokelas veti palauttavan lihashuolto tuokion.  Kylläpä tuntui hyvältä!



Sunnuntaina joukkue kokoontui Hämeenlinnassa kello 9:30. Päivä alkoi aamureippailulla, niin kuin kaikki leirisunnuntait. Vielä ennen altaaseen menoa valmentajamme Juhani infosi leirin teeman: varmat ja hallitut purut. Hallitut purut saavutetaan siten. ettei omasta päästä sännätä suinpäin keskikentälle, vaan pallo otetaan hallintaan ja vapaalle kädellä ja jaloilla otetaan tila haltuun, sitten katsotaan rauhassa syöttöpaikka. Lisäksi korin alla "rymyämiseen" piti saada lisää asennetta. Tämä on kirjaimellisesti kivulias harjoitus, sillä hyökkäävän pelaajan pitää puskea itsepäisesti puolustajan jalkojen ohi sata lasissa.

Pelivastuksena meillä oli jo vakio sparraajaksi muodostuneita nuoria mehiä, jotka matkustavat välillä useammankin sata kilometriä osallistukaseen meidän leireille. Peli vastuksen lisäksi pojat ovat kerran jopa kokanneet meille iltapaa!  Näiden nuorien herrojen tapa pelata, sopii hyvin meille. He pelaavat vauhdikasta ja syöttelevää peliä. Peli on kovaa, mutta pojat eivät jyrää voimallaan.  Olisinpa vielä 18-vuotias ;)

Altaiden jälkeen suunvuoroon pääsi huoltajakokelas numero 2, joka ohjasi meille pareittain tehtävän jännitys-rentoutus venyttelyn. Viikonlopun pelit olivat selkeästi menneet reisiin, sillä jalat olivat todella hellänä. Leirin päätteeksi teimme joukkueena huoltajavalinnan, ja valmentajamme ottaa yhteyttä valittuun huoltajaan. Hänestä kuulette vielä!

Onkohan meillä tarpeeksi tavaraa? 

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Tapiolassa pelataan!

Illalla taas pakataan kimpsut ja kampsut, sillä huomenna on pelit ja sunnuntaina leireillään. Kerrankin pelit ovat lähellä minua, eikä tarvitse herätä kukon pierun aikaan saatika matkustaa montaa tuntia ahtaassa autossa. Toki kaikilla tilanne ei ole sama, sillä esimerkiksi Jyväskylästä matkustetaan jo neljättä tuntia tänne pääkaupunkiseudulle. 

Huomenna on siis nuorten SM-sarjan pelit Espoon Tapiolassa. Koska Suomessa ei vielä ole tarpeeksi aktiivisia naispelaajia, naiset saavat pelata alle 21-vuotiaiden sarjassa. Naisten joukkueita on kaksi, Najadit ja Nasut, joissa molemmissa on maajoukkuepelaajia. 


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Fiiliksiä aamulenkiltä

Moni kokee aamutreenit tahmaisiksi ja tuskaisiksi. Ihmiset treenaavat usein iltapäivisin tai iltaisin, ihan jo arkisen aikataulun vuoksi. Aamukuntoilulla on kuitenkin positiivisia vaikutuksia koko päivän energiaan ja suorituskykyyn. Itse pyrin ainakin kerran viikossa tekemään aamutreenin. Koen että se herättää minut päivään, kiihdytää aineenvaihduntaa ja vetristää jumiutuneita lihaksia. Aamulla kuntoillessa saan hieman lisää aikaa aamuun ja mahdollisuuden jäsentää ajatuksia tulevasta päivästä. Maajoukkueen leireillä ns. aamuhöntsä on saanut suuren suosion, ja en voisi enää kuvitella hyppääväni sunnuntai aamuna altaaseen ilman aamuveryttelyä raikkaassa ulkoilmassa.

Itse aloitin aamukuntoilun ihan tarkoituksellisesti. Olin huomannut että turnauksissa aamun ensimmäiset pelit olivat yhtä tuskaa, elimistö oli jumissa, ajatus ei kulkenut ja 30 minuutin pelit tuntuivat monen tunnin maratoneilta. Virheet opin kuitenkin kantapään kautta, niin kuin minulla on tapana. Ensimmäiseen aamutreeniin heräsin 5:30 ja tarmokkaana marssin aamusmoothieta juoden salille ja siitä uimaan. Toiveena oli energinen päivä, mutta toisin kävi, sillä tottumattomana olin treenannut hieman liian intensiviisesti. Ennen töihin menoa kipaisin kotona ja nukahdin, vaikka tarkoituksena oli vain ummistaa silmiä. No kerkesin töihin, mutta olin rättiväsynyt!

Aamutreeni voi olla mikä tahansa harjoitus mitä tekisit normaalistikin, Tottumattomalle suosittelen jotain tuttua harjoitusmuotoa mutta matalemmalla intensiteetillä kuin normaalisti tekisit. Ennen harjoitusta kannattaa juoda iso lasi vettä ja syödä jotain pientä. Itse olen kokenut alle tunnin treenit parhaiksi. Pienen aamupalan jälkeen liian pitkän harjoituksen aikana verensokeri laskee, ja energiat tyrehtyvät.Tämänkin opin kantapään kautta tarpoessani kylmänhiki otsalla pururadalta kotia.

Itse tykkään tehdä aamuharjoitukset ulkona lenkkeillen, tämä johtuu osittain raikkaan ilman tuomasta virkeästä tunteesta. Haluan myös ottaa 1 vuotiaan koirani mukaan lenkille. Herättyäni syön pienen lautasen puuroa ja juon lasin vettä, Katson hetken aamu-uutisia samalla kun ruoka laskeutuu. Sitten nappaan Telma koiran mukaan ja lähden ulos. Toimivimmaksi itseleni olen kokenut seuraavanlaisen aamutreenin.
  • juoksua (ylämäet kävellen) 15 min
  • liikkuvuutta edistäviä lihaskuntoliikkeitä: mm. askelkyykkyjä ja punnerruksia 
  • ketteryyttä ja räjähtävyttä: mm. loikkia ja polvennostojuoksua
  • useita kymmeniä toistoja selkärangan kiertoja ja taivutuksia
  • juoksu 15 min
Lopussa elimistö tuntuu jo virkistyneen, minkä vuoksi juokseminen ylämäissä tuntuu kevyemmältä alkuun verratten. Kokonaisuudessaan tämä aamutreeni kestää noin 45 min. Sitten suihkuun ja kunnon aamupala! En siedä tekopirteää hypetystä, mutta tämän aamuisen lenkin jälkeen mieli oli oikeasti yhtä aurinkoinen kuin sää, olettaen että aurinko paistaa =)

Minulla on työnpuolesta mahdollisuus joinakin aamuina mennä hieman myöhemmin töihin. Eli tehdäkseni aamutreenin minun ei tarvitse herätä ennen kukonlaulua, mutta tyypillisesti aamulenkki alkaa jo hieman ennen seiskaa. Joskus aamutreeni  tarkoittaa työmatkaa kävellen ja vuoroin juosten.

Ja oma erityinen vinkkini on: otta tarpeeksi evästä töihin! Aamureippailu kiihdyttää ainakin minun aineenvaihduntaa siten, että koko päivän on nälkä.


Tänä aamuna juoksin töihin.



                                                       Terveisin Seda #12