Peruskuntoharjoittelua

Muuan pitkän linjan juoksija ja juoksukoulun opettaja selitti suomalaisten urheilijoiden huonoa menestymistä maailmalla riittämättömällä peruskuntoharjoittelulla. Toisaalta eräs hiljattain uppopalloilijoille luennoinut voimailuun erikoistunut ammattivalmentaja esitteli esimerkkitapauksia, joissa mm. lupaavien uimareiden ja motocross-kuskien jämähtänyt kehitys saatiin uusille urille maksimivoimaharjoittelulla ja painonnostoliikkeillä saatavalla räjähtävällä voimalla. Uskon molempia.

Vaihtelu ja monipuolinen harjoittelu kehittää. Pitää treenata sitäkin mitä ei haluaisi, mikä ei ole ominta, mihin ei usko. Minulla on monia hyviä kokemuksia siitä, että olen uppopalloiluun kyllästyneenä hakeutunut jonkun aivan muun lajin treeneihin (mm. paini, tanssi, painonnosto) ja uudenlaisesta treenauksesta voimistuneena löytänyt innostuksen uppopalloon uudelleen. Olen huomannut saaneeni uudenlaisesta treenauksesta kehitystä myös uppopalloon.

Olen iänikuinen peruskuntoharjoittelun vastustaja. En ole koskaan pitänyt pitkistä ja tasaisista treeneistä, en juoksemisesta enkä altaan edestakaisin uimisesta. Peruskuntoharjoittelu on uuvuttavaa ja aikaavievää. Kun valmentaja on saarnannut joukkueellemme peruskuntoharjoittelun tärkeydestä, olen takarivistä huudellut että ”eipäs kun voimaa” ja jatkanut peruskuntotreenien välttelyä. Olen pystynyt huijaamaan itseäni uskomaan, että uppopallon pelailulla ja salitreenillä saa ylläpidettyä riittävää kuntoa. Riippuu toki mitä pitää riittävänä. Muistan jokaisissa kansainvälisissä kisoissa huomanneen turnauksen edetessä, että en palaudu peleistä ja viimeisissä ja tärkeimmissä peleissä selviän pelipaikkani täyttämisestä enää välttävästi. Kuntoni ei ole kestänyt alkukarsintoja pidemmälle. Se on ikävä tunne, kun viimeisessä pelissä vaihtopenkillä syke ei laske ja sukellukset kentällä jäävät lyhyiksi, eikä kentällä saa tehtyä töitä voiton eteen. Kisojen jälkeen olen aina päättänyt, että seuraaviin kisoihin treenaan peruskuntoa. Aina se on unohtunut ja olen jatkanut vanhoja tuttuja treenitapojani.

Ensi kesänä ovat isot kisat edessä. Tulevista kisoista tulee elämäni tärkeimmät. Panokset ovat nyt niin kovat, että on lopetettava hääräily ja keskityttävä oikeisiin asioihin. Olen päättänyt tehdä kaikkeni. Kiitos Miikka, Juhani, Teemu, Tuomas ja Äiti sekä treenikaverini Seda#12, nyt minulla on monipuolinen treeniohjelma ja motivaatio sen noudattamiseen. Ensi kesänä Kolumbiassa tämä tyttö pelaa pelit täysillä loppuun asti hymyssä suin. Olen luopunut itselleni mieleisistä treeneistä ja tehnyt niitä elimistölleni vieraita, pitkiä ja puuduttavia peruskuntotreenejä. Alkushokin jälkeen olen yllätyksekseni alkanut pitämään peruskuntotreeneistä. Olen joutunut astumaan mukavuusalueelta ja panemaan surkastuneet hengitys- ja verenkiertoelimeni koville. Olen löytänyt itsestäni jälleen uusia ulottuvuuksia. Eilen tuli naisten maajoukkueen perinteisessä 10*100 m uintitestissä henkilökohtaiset kaikkien aikojen parhaat tulokset. Tunnen itseni teräsnaiseksi.

Teräsnainen Saija #5 teräspoikansa kirittämänä lenkillä

Terveisin Saija#5