Pelaajaesittely Berliinistä

Terveisiä Berliinistä! Täällä on ollut kesäiset säät, hyvää ruokaa ja mahdollisuudet treenata. Berliinissä voi treenata uppopalloa jokaisena arki-iltana, treenejä on ympäri kaupunkia yhteensä kymmenen viikossa. Tiistaina olin valmistautunut naisten treeneihin, mutta vähäisen osallistujamäärän vuoksi treenit jouduttiin peruuttamaan. Keskiviikkona pääsin sitten pelaamaan Sachseniin. Allas oli ISO ja viisi metriä syvä, eli hyvää harjoittelua Kolumbiaa ajattellen. Miten olisi maajoukkueleiri Berliinissä? Keskiviikon treeneissä oli minun lisäksi myös toinen nainen, Chrissi.

Chrissi on pelannut uppopalloa noin kymmenen vuotta. Pääasiallisesti hän pelaa puolustajaa, mutta toisinaan treeneissä hän eksyy myös muille pelipaikoille. Chrissi asuu aivan Sachsendammin uimahallin vieressä eli hänellä ei ole mitään tekosyytä olla osallistumatta harjotuksiin. Hänelle merkittävin uppopallo saavutus on muutaman vuoden takainen Champions Cupin voitto! Hän on osallistunut myös maajoukkuekarsintoihin, mutta tämän kesän kisat eivät kuulu Chrissin suunnitelmiin. Voittajaa hän kuitenkin veikkaa varovaisesti "Pakko olla hieman isänmaallinen, Saksa". Kolumbialaisillakin on hänen mukaan hyvät mahdollisuudet voittoon, sillä kisat järjestetään heidän kotimaallaan, jossa he ovat tottuneet ohueen ilmaan. "Joskus olemme harjoitelleet yhdessä ennen Chapions Cupia, ja pelissä tuntui, että Kolumbialaisia olisi ollut altaassa enemmän kuin kuusi. Pienet naiset karvasivat kovaa ja sukelsivat paljon". 

Harjoitusten päätteeksi vertailimme Suomen ja Saksan pelityylien eroja. Chrissin mukaa hyvää syöttelypeliä pelaavia norjalaisia vastaan on vaikea pelata, ja jos me suomalaiset pääsemme norjalaisten tasolle on Saksan joukkueella kova ja kivinen tie maailman mestariksi. Vakuutin Chrissille, että me suomalaiset pääsemme Norjan tasolle, ja sen yli.

Vappu terveisiä!

Pakko vielä tähän alkuun sanoa, että eikö ollutkin ihana pelaajaesittely Mirasta ja Helistä. Mä ainakin tykkäsin kovasti!

Vappu oli viime viikolla, ja alkuperäisistä aikatauluista poiketen, maajoukkue ei kokoontunutkaan leirille menneenä viikonloppuna. Jokainen sai siis viettää vappua tyylillään. Itse treenasin normaalisti, nukuin hieman pidempää ja perjantaina tapasin ystäviä Kaivopuistossa. Siellä oli muuten muutama muukin piknikillä. Tampereella tytöt tekivät talkoita hyvinkin vappumaisissa tunnelmissa, myymällä palloja Pirkkalan ABC:llä. Pallonmyynti talkoiden jälkeen Jenni #2 jatkoi vappua työvuorossa. Tässä kuvaterveiset vapulta!

Ensi viikon minä olen Berliinissä lomailemassa. Tiedossa siis uppopalloilijan kuulumiset saksalaisittain =)

Oonan # 10 terveiset heti vappuaaton aamuna

Näin kohtuullisilla hinnoillakin saatiin matkakassaa kartutettua 300€.

Jenni #2

Jos jollekin meistä pitäisi luovuttaa kaasupullo niin Heli #6 on oikea ihminen siihen.

Saijan #5 haave toteutettuna.

Kira #3 matkalla vapun viettoon.

Toiset meistä vietti vapun kotona sohvalla...

... viinilasi kädessä.

Vapunpäivänä me käytiin Kaivopuistossa.

Nelly vietti viimeisiä päiviä maalla, sillä tänään hän lähtee laivastonsinisissä kohti Välimerta.

Terveisin Seda #12

Heli #6 ja Mira #14

- Muistan joskus maajoukkueleirille saapuneen kaksi vaaleaa tyttöä etelän suunnalta, Espoosta. Tytöt olivat kuin paita ja peppu. Alkuun en heistä edes erottanut kumpi on kumpi: he olivat aina yhdessä “Mimi&Mira”. Elämä vei kuitenkin mennessään ja Mira otti hierojakoulun kutsuessa suunnan kohti Tamperetta, poikaystävän hellään huomaan.

- On uskomatonta miten loistava onni minulla on käynyt. Sen lisäksi, että löysin lajin parista toisen puoliskon itselleni, sain myös kauan haaveillun isosiskon. Meistä on Helin kanssa tulleet älyttömän läheiset ja välillä tuntuu, että näen häntä enemmän kuin samassa asunnossa asuvaa avokkiani. Se kuinka mielissään Heli, tästä minun jatkuvasta läheisyydestä on, jää hänen kerrottavakseen. Vaikka olemme erilaisia, voi olla että meitä on jo alettu pitää tietynlaisena pakettina. Uppopallon ja muunkin elämän suhteen teemme niin paljon yhdessä.

- Veljien kanssa kasvaneena oli tervetullutta vaihtelua saada itselleen oma varasisko. Muutto pohjoisemmaksi muutti myös Miran uppopallouran jyrkkään nousuun. Huimasti viime vuosina kehittynyt pelaaja ei uskonut vielä muutama vuosi sitten yltävänsä maajoukkueen vakiokalustoon. Muistan hänen laskeskelleen ettei ole mitään mahdollisuutta päästä edes viidenneksi maalivahdiksi joukkueeseen. Nyt kuitenkin reenaamisen tulokset näkyvät: hartiat ovat leventyneet ja potkut koventuneet...paikka Kolumbian koneeseen varattu.

- Tämä 28-vuotias maajoukkuekonkari, on joukkueemme yksi kulmakivistä. Hän on nöyrä ja ahkera pakertaja. Heli on yksi niitä kovapäisiä, joita täytyy olla käskemässä lepäämään ja rauhoittumaan. Onneksi koulutukseni tässä asiassa on alkanut näkymään ja Heli osaa jo nykyään jäädä kipeänä kotiin lepäämään. Joukkueessamme Heli on se, johon voi luottaa. Hän huolehtii huoltolaukun sisällöstä ja aina jos on itse unohtanut jotain kotiin, niin Heli on se jolta ensimmäisenä kysytään löytyisikö. Yleensä myös tämän laukkujen uumenista tarvittavat tavarat löytyvät.

- Hierojakoulun jälkeen Mira jatkoi opiskelemaan TAMKiin kätilön opintoja. Tälläkin hetkellä synnärillä harjoittelua tekevä nuori nainen on avoin ja iloinen, viihtyy hyvin ihmisten parissa. Pitkä pinnakin täytyy olla, kun reeneissä välillä on neljä naista opastamassa ja kertomassa mikä menee pieleen. Joskus jopa miehet antavat palautetta “nuudelijalalle”, mutta tarpeen tullen Mira kyllä kertoo omankin mielipiteensä asiaan ;)

- Alkuun Heli voi vaikuttaa hiljaiselta, mutta pitkien peruskuntolenkkien aikana hiljaisen kuoren alta on paljastunut vahva nainen, jolta kyllä tarvittaessa löytyy omat mielipiteet ja voimaa seisoa niiden takana. Heli ei ole mikään hötkyilijä vaan ehkä hyvänä vastapainona itselleni, rauhallinen. Hän osaa katsoa asioita useammaltakin kannalta, eikä todellakaan katso koiraa karvoihin tai tuomitse kirjaa kannen perusteella.

- Vahvuutenamme “pakettina” lienee se että olemme monin tavoin hyvin erilaisia, mutta kuitenkin monissa asioissa hyvin samanlaisiakin. Sainpa Miran houkuteltua mukaan omaan lapsuuden harrastukseenkin paloasemalle. Naisosastossa on luotettu Miran ammattitaitoon ja hänen ohjeiden mukaan on tullut ensiapua harjoiteltua kerran jos toisenkin.

- Urheilutaustaa Heliltä löytyy pikkutytöstä lähtien. Nuorempi veli onkin joskus kehaissut, että olisi siitä Helistä tehty maajoukkuepelaaja jääkiekkoonkin. Vesilajeista hän on räpyläuinnin kokeillut, joskus uinut kilpaa, sukeltanut ja purjehtinutkin. Urheiluharrastusten lisäksi Helin elämään kuuluu suurena osana vapaapalokuntatoiminta. Sitä on useammankin kerran ihmetelty ääneen, että miksi Heli ei ole jo vaihtanut osoitetta paloasemalle ;) Jotkut Sukeltaja-lehden tilaajat saattavat muistaa Helin lehdestä tuttuna. VPK-toiminnasta Heli on löytänyt sopivan ammatinkin palotarkastajana. Kemiantekniikan insinöörin (AMK) koulutuskin hänellä on. Uppopallo-uransa Heli on aloittanut veljiensä mukana vuonna 2001 ja on siitä lähtien siis ollut mukana maajoukkuetoiminnassa.

- Nuorempana Mira on viihtynyt talleilla ja ratsastuskentillä. Norppatoiminnassa aktiivisesti mukana ollut tyttö on saanut uppopallokipinän jo “äidin maidosta”. Isän jalanjälkiä seuraten on lähes koko perhe lopulta uponnut altaaseen ja lajia ovat kokeilleet myös pikkusisko ja nykyäänkin aktiivisesti pelaava äiti. Lappeenrannasta kotoisin oleva, Najadeissa alkunsa saanut uppopalloinnostus jatkaa kulkuaan kohti Calia!

Heli #6, Jenni #2 ja Mira #14 Tampereen treeneissä

Heli #6

Helsinki City Triathlon 2014 suoritettu, kuvassa Elina #4, Mira #14, Sirpa #15 ja Heli #6