keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Loppuveryttely osana harjoitusta

Kerroin teille joku viikko sitten alkulämmittelyn merkityksestä ja siitä miksi se kannattaa tehdä. Löydät tekstin täältä. Nyt vuorossa on loppuveryttely, joka jää varmasti alkulämmittelyyn verraten useammin tekemättä. Itse ainakin myönnän, että kun harjoituksen on saanut loppuun ei enää ole virtaa, aikaa, kiinnostusta tai jotain muuta vaaditavaa ominaisuutta tehdä loppuverraa. Loppuveryttelyni onkin liian usein kävely saunaan tai parhaimmillaan pyöräily kotia. Kotona saatan sitten venytellä ja rullailla, mutta varsinainen loppuveryttely jää laittoman usein tekemättä, kun alkuverrat taas ovat itsestäänselvyys minulle.

Loppuveryttelyn tarkoitus on aloittaa lihasten palautuminen. Mikäli raskas harjoitus lopetetaan kuin seinään, keho ei ymmärrä mitä tapahtuu, ja palautuminen on heikompaa. Kun harjoituksen jälkeen jatketaan liikkumista ja intensiteettiä lasketaan hiljalleen alas, keho ymmärttää, että pian on aika aloittaa palautuminen.  Matalasykkeisen juoksulenkin perään loppuveryttely ei ole välttämättä tarpeen, mutta mitä raskaampi harjoitus, sitä tärkeämpi loppuveryttely on. Loppuveryttely voi harjoituksesta riippuen olla juoksu, uintia tai vaikka pyöräilyä.

Loppuveryttelyyn voi sisällyttää venyttelyä. Heti harjoituksen perään tulee tehdä maltillisia venytyksiä, joiden kesto on n. 15 sekuntia. Harjoituksen aikana lihakseen muodostuu ns. mikrovaurioita ja liian pitkillä sekä voimakkailla venytyksillä voit vahingoittaa jo harjoituksesta arkana olevia lihaksi. Varsinaiset venyttelyt kannattaa tehdä pari tuntia harjoituksen jälkeen tai ihan erillisenä harjoituksena.

Jääkylpyä voidaan käyttää loppuveryttelyn jälkeen. Jääkylvyllä pyritään laskemaan lihasten lämpötilaa nopeasti, ja eheyttämään lihaksia harjoituksen aiheuttamista mikrovaurioista. Sen lisäksi se laskee turvotusta ja edistää aineenvaihduntaa. Loppuveryttelyyn kuuluu myös kunnon nesteytys.

Kylmää kylpyä MM 2011

Maajoukkueessa teemme pelien jälkeiset loppuveryttelyt uiden, räpylöillä tai ilman. Aloitamme uinnin maksimaalisella vauhdilla, ja 15-20 min aikana laskemme uintivauhdin ihan lillutteluksi. Kisoissa veryttelyyn kuulluu vielä illalla yhteiset venyttelyt ja huoltajan tekemät tarvittavat hieronnat ja muut toimenpiteet.

Kerro sinun loppuveryttely vinkkejä!

Terveisin Seda #12

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Mosho- Dermosil perheen tuotteita myynnissä


Moni teistä on sosiaalisessamediassa varmasti törmännyt meidän "hätään". Taidot ja kunto on kohdillaan, mutta kisojen budjetti paisuu odotettua suuremmaksi, eikä kaikilla ole varaa tämän hetkiseen 1000e omavastuuseen. Muutama päivä sitten jouduimme todenteolla arvioimaan, onko meillä varaa lähteä kisoihin. Ilmottautuminen on nyt kuitenkin tehty, ja me todellakin lähdemme kisoihin!


Puhelimet ovat käynet kuumana ja WhatsApp on kilissyt, kun pelaajat ovat keksineet uusia varainkeruukeinoja ja kyselleet yhteistyökumppaneita. Itse löysin mielestäni hyvän tuotteen, jonka avulla on mieleistä kerätä rahaa. Mosho tuotteet ovat Dermosil perheen tuotteita. Valitavissa on kuusi erilaista kahden tuotteen pakettia: Hands, Family, Women, Men, Sauna ja Sport. Mosho on suomalainen yritys, Dermosil Oy:n tytäryhtiö. "Laadukkaat Mosho-tuotteet on valmistettu parhaista raaka-aineista ja kehitetty erityisesti pohjoismaiselle ihotyypille. Valikoimastamme löydät hellävaraisia ja raikkaita puhdistustuotteita ja kosteusvoiteita, jotka sopivat koko perheelle." Lisää tietoa tuotteista löydät täältä. 


Hands
Men
























Kahden tuotteen paketti maksaa ostajalle 15e, josta joukkueelle kertyy 5e voittoa. Tilauksen voi tehdä tästä linkistä. Tuotteet voi noutaa joltakin maajoukkuepelaajista tai uppopallotreeneistä, tai sovit toimituksen jonkin meidän tyttöjen kanssa. Mikäli et ole varma tuotteen toimitus/nouto mahdollisuudesta, niin ole rohkeasti yhteydessä. Keksitään jotain!


Terveisin Seda #12


perjantai 24. huhtikuuta 2015

Urheileva äiti

Urheilijan on oltava itsekäs, on valmentajamme opettanut. Jos haluaa menestyä, on treenattava paljon, kun treenaa paljon, on se pois jostain muusta. Urheilijan on sanottava ”ei” perheenjäsenille, sukulaisille ja kavereille kun on juhlia, illallisia, kyläilyjä tai yhdessäoloa. ”Ei ehdi kun on treenit”, ”Ei onnistu kun on leiri juuri sinä viikonloppuna”.

Urheilevana äitinä joutuu pohtimaan elämänarvojaan, kun vaakakupissa painaa läsnäolo oman lapsen ainutkertaisessa lapsuudessa. Maajoukkuetason joukkueurheilu edellyttää paljon leireilyä. Mummut, papat, sedät, tädit ja kummit saavat todistaa lukuisia ainutlaatuisia oppimisia, oivalluksia ja kokemuksia, joista minä jään paitsi, sillä olen painimassa pallosta naisten kanssa jossain päin Suomea. Näin lapseni ensiaskeleet videolta kun palasin eräältä leiriltä kotiin.

On naisia, jotka lapsen saatuaan luopuvat harrastuksistaan ja haaveistaan ja rakentavat elämänsä lapsen ehdoilla ja on naisia jotka eivät. Uppopallon ja kilpaurheilun lopettaminen lapsen takia ei ole käynyt mielessä kertaakaan. Olen intohimoinen uppopalloilija ja erilainen äiti.
Olen keksinyt lukemattomia keinoja ujuttaa treenejä lapsiperheen arkeen. Olen mm. tehnyt leuanvetotreenejä leikkipuiston kiipeilytelineessä ja juossut Pyynikillä rapputreenejä lapsi olkapäillä. Lapseni on pikkuvauvasta asti tottunut viettämään arki-iltoja ja pelipäiviä uimahallissa. Kannan treenikamppeita mukanani ja käytän hyväksi jokaisen mahdollisuuden luikahtaa salille tai lenkille kesken työpäivän, mummolareissun tai naapurilapsen syntymäpäiväjuhlien. Puolen tunnin kyykkytreeni ruokatunnilla on treeni.

Elämämme on menevää ja olemme paljon poissa kotoa. Vastapainoksi meillä ei kotona katsella televisiota, meillä ei ole tietokonetta eikä tablettia ja perheemme ainoa älypuhelin pysyy piilossa. Kotihetket kotoillaan ja ollaan läsnä toisillemme. Kun jälleen pitkän leiriviikonlopun jälkeen tulen sunnuntai-iltana kotiin ja poika kömpii sängyssä kainaloon niin kuin nisäkkäänpoikanen emonsa syliin, kietoo linnunluiset pikkulapsen käsivarret lujasti kaulaani ja sanoo ”mun on ollut sua ikävä”, jaksan taas nauttia painimatseista olohuoneen lattialla, lautapelien pelailusta ja illoista kun sylikkäin luemme Mestaritontun seikkailuja.

Kiitos mummut, papat, tädit, sedät, kummit, ystävät ja etenkin lapseni isä, kun olette tukena ja läsnä. Kiitos poikani kun olet niin reipas, sopeutuvainen ja hyvä tyyppi.


Saija #5


Saija #5 ja Veikko treeneissä 2011

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Pelaajaesittely- Kira #3


Tämä suomenruotsalainen pimatsu kuuluu ehdottomasti joukkueemme selkärankaan. Hän on joka paikan höylä ja kykenee pelaamaan mitä tahansa paikkaa ilman minkäänlaisia ongelmia, mutta yleisemmin hänet näkee joko korin päällä tai sen edessä. Kira on uppopallossa luonnonlahjakkuus ja jo muutaman kuukauden uppopalloilun jälkeen hän pelasi maajoukkueessa ja kamppaili pohjoismaiden mestaruudesta. Sen jälkeen hän ei ole näistä piireistä pois päässytkään. Eikä me hänestä halutakkaan päästä!

Hän on syntyperältään kaukaa pohjoisesta (Oulusta), mutta lapsuutensa asunut Kokkolassa ja nyt tampereilaistunut jo jokusen vuoden. Johtuneekohan pohjalaisesta sisusta jääräpäisyys pysyä altaan pohjassa hyvinkin pitkiä aikoja tilanteita luovuttamatta vai onko se pelkkää hulluutta tätä lajia kohtaan? Ja mistä hänet pikku sydänkohtauksenkin jälkeen voi löytää? Edelleenkin altaasta.

Altaan ulkopuolella tämä kuvankaunis neito työskentelee tampereen stadiumilla somistajana ja kaiken tämän lisäksi hän on kahden aivan ihanan pikku pojan äiti. Myös nämä pienet vesipedot voi tavata uimahallissa leireilemässä meidän kanssa :) Samoin kuin moni meidän jokkueesta hän rakastaa kaikkea urheilua, mutta nauttii enemmän salilla raudan pumppaamisesta kuin zumba tunnilla hytkymisestä. Hyvän ruuan syöminen kuuluu myös "harrastuksiin", samoin kuin salaa kaija koon musiikin tahtiin tanssiminen ;) Tämä nainen on maalivahtiparin lisäksi esimerkillinen joukkuetoveri, aina toivottu sisko sekä hyvä ja luotettava ystävä<3

Ainiin! Sori miehet, tämä pippurinen miss syyskuu on onnellisesti naimisissa eli EI sinkku ;)

Etualalla Kira #3 jonka takana Saija #5 

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Vesikko Cup 2015

Viime viikonloppuna Kouvolassa järjestettiin Vesikko Cup. Perinteisesti naisten maajoukkue osallistui kaksi päiväiseen turnaukseen, jossa jälleen kerran saimme hyvän mahdollisuuden pelata kovia otteluita yhdessä. 

Lauantaina kokoonnuimme Kouvolan uimahallille 9:30, ja ensimmäinen peli alkoi 10:30. Lauantaina pelasimme viisi ottelua, mutta osa tytöistä pelasi myös toisessa joukkueessa, joten joillekin pelejä kertyi jopa 8. Vesikko Cupiin kuuluu perinteisesti ilta juhlat, mutta korkkojen ja mekkojen sijasta me pukeuduimme huonoimpiimme ja lähdimme talkoisiin. Kuljetus Tuuri Oy on tarjonnut meille talkootöitä jo usean vuoden ajan. Talkoilun jälkeen vietimme rauhallisen koti-illan ja söimme vohveleita. Nam!
Oona #10 ja Nelly #13 

Homma hoidettu!

Nelly #13 
Jenni #2 ja Mira#14 sekä Ella #8 kolmantena pyöränä.
Koska lauantaina meillä oli tiukka pelitahti, sunnuntaina pelasimme vain yhden ottelun. Tavoitteenamme on kuitenkin se kirkkain mitalli Kolumbiasta, joten turnauksen loputtua jäimme vielä hallille ja tunnin ajan harjoittelimme aloituksia, 1vs2 hyökkäyksiä ja rankkareita. Harjoittelun lomassa lunastimme meille myönnetyn Spirit palkinnon, jonka ansaitsimme kuulema olemalla yhtenäinen ja urheilullinen joukkue.

Viikonloppu oli rankka, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kisat lähestyvät ja jännityksen aistii tunnelmassa. Pienet virheet, joilla Vesikko Cupissa ei ole mitään väliä, tuntuvat isoilta notkahduksilta kun niiden ajattelee tapahtuvan kesällä mahtimaita vastaan. Pelaajilta vaaditaan nyt taitojen ja kovan kunnon lisäksi melkoinen määrä pitkäpinnaisuutta ja joukkuetovereiden kunnioitusta.



Kaikki hyvin, vaikkei siltä näyttäiskään

Liian monta iskua päähän?

Kapteenimme Heli #6  retroverkkareissaan kerto mitä tehdä

Pikkukala ja SuperOona

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Pelaaja esittelyt alkavat - Seda #12

Blogissa puhutaan koko ajan joukkueesta, siitä mihin yhdessä tähtäämme, kuinka meillä on kivaa ja kuinka erilaisia olemme. Nyt olisi ehkä aika myös kertoa, ketkä tämän joukkueen muodostavat ja millaisia me olemme. Kevään aikana joukkueen naiset tulevat teille tutuksi esittelyiden myötä. Aloitetaan minusta!

Pienestä asti olen viihtynyt vedessä. Mökkirannassa saattoi kulua neljä tuntia putkeen kahlatessa, ja pois suostuin vain itkun saattelemana. Äitini ei ole vesipeto, mutta minä olenkin kulkenut isäni jalanjäljillä ensin laitesukelluksen pariin ja sitten uppopalloaltaaseen. Lapsesta asti olen pitänyt liikunnasta, mutta siitä huolimatta olin pullea ja kömpelö. Harrastin tanssia ja hetken aikaa uintia, mutta lajini löysin vasta 16-vuotiaana. Olin pelannut vain puoli vuotta kun keväällä 2004 uskaltauduin jo nuorten maajoukkueleirille. Silloin se tapahtui, minusta tuli urheilija! Mitä voimakkaammaksi, taitavammaksi ja parempi kuntoiseksi tulin sitä itsevarmemmaksi kasvoin. Vaikka taitoni eivät olleet vielä ensimmäisissä maaotteluissani kovinkaan kummoiset, valmentajat antoivat minulle peliaikaa. Uskon tämän olleen kiitos ja palkinto uurastuksestani joukkueen eteen. 


Nyt olen pelannut uppopalloa lähes 12 vuotta. Välillä sitä miettii, että mikä minut saa kerta toisensa jälkeen hyppäämään altaaseen, mutta tähän minulla on ainakin kaksi selkeää syytä. Uppopallo on asia, jossa koen olevani hyvä. Se on "minun juttu" ja saan siitä itsevarmuutta. Toinen syy on joukkueen kanssa kilapaileminen. Sydämessäni maajoukkue on minun kotijoukkue, joka kasvattaa minussa kilpailuhenkeä. Tällä joukkueella haluan voittaa!

Kun en ole treenaamassa, teen töitä fysioterapeuttina. Aikoinaan hain opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa, mikä on melko huvitttavaa, sillä tulevat eduskuntavaalit aiheuttavat minulle nyt todellista päänvaivaa. Luulin edustavani jotain, mutta vaalikoneet kertovatkin kaikkea muuta. Vuoden vaihteessa muutin kotikaupungistani Jyväskylästä Helsinkiin. Olen aina ajatellut olevani isonkaupungin tyttö, mutta nyt harkitsemme Mikon kanssa Hyvinkäälle muuttoa. Millonkas Riihimäellä on uppopallo treenit?


Ai niin! Ihmettelette varmaan nimeäni. Isäni on turkkilainen.

Terveisin Seda #12

1. Perus sunnuntai aamu.
2. Laajavuoren valloitus Suvin, entisen mokke kaverin, kanssa kesällä 2014
3. Tupareiden teemana haaveet. Maailmanmestaruus!



keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Leireilyä- miksi me tehdään tätä?

Mikä saa aikuistuneen, työssäkäyvän perheenäidin kerta toisensa jälkeen jättämään viihtyisän kotinsa ja pellavalakanaisen futoninsa, pakkamaan hammasharjansa ja pyjamansa, matkustamaan auton takapenkillä satoja kilometrejä johonkin kyläpahaseen, yöpymään makuupussissa ventovieraiden ystävällisten ihmisten kotona tai kylmällä koulun lattialla, syömään lattialla istuen kassissa tummuneita banaaneja ja lämmintä maitorahkaa pelikaverilta pummitulla kertakäyttölusikalla, hyppäämään aivan liian monetta kertaa väsyneenä ja nälkäisenä epämiellyttävän kylmään ja märkään veteen varusteiden hangatessa rakoille kulunutta ihoa, tekemään niitä samoja puuduttavia ohitusharjoituksia, kuuntelemaan ne samat saarnat vapaan käden käytöstä ja vapaan tilan hakemisesta?

Viikonloppukoti
  1. Joukkue. Parikymmenpäinen joukkio eri ikäistä, erikokoista, -näköistä, -luonteista naista jotka jakavat intohimoni, haaveeni ja tavoitteeni (ja tummuneet banaanit ja kertakäyttölusikat). Meillä on yhteiset vastustajat, meillä on yhteinen tavoite, meillä on yhteinen tie. Se tie on ollut ja tulee olemaan pitkä ja sille tielle mahtuu paljon ainutkertaisia kokemuksia ja hetkiä. Ja kun sellaisia jakaa joukkion kanssa, kasvaa joukkue joksikin paljon suuremmaksi kokonaisuudeksi kuin vain 20 eri murteita puhuvaa joukkueeksi kerättyä naista.
  2. Uppopallo. Parasta mitä ihminen voi harrastaa. Saa lutrata vedessä, saa painia, saa vauhdin hurmaa ja voimien mittelöä. On henkisesti, fyysisesti ja taidollisesti päättymätön oppimisen ja oivaltamisen kenttä. Uppopallo, se on intohimo, sitä ei voi selittää.
  3. Maajoukkueleiri. Jotkut menevät joogakurssille, vetäytyvät hiljaisuusretriittiin, menevät baariin vetämään pään täyteen tai menevät viikonloppulomalle ystävien tai elämänvalitun kanssa, jotkut makaavat sohvalla, katsovat televisiota ja antavat elämän soljua. Minä menen kerran kuussa viikonlopuksi maajoukkueleirille.  Maajoukkueleiri on paitsi rankka treenileiri, myös henkisesti hyvin antoisa matka omien rajojensa, heikkouksien ja vahvuuksien ja kehityskyvyn äärelle. Leiriviikonloppuna kaikki arkiset huolet ja kiireet unohtuvat ja leiri on irtiotto ja retriitti jonka jälkeen jaksaa taas arkea uudella innolla ja energialla. Leirit; sydän riemusta kuplien niihin lähtee, väsyneenä mutta voimaantuneena niiltä palaa kotiin ja pellavalakanoihin.
  4. Maailmanmestaruus. Vielä 10 ja 5 vuotta sitten se olisi ollut vitsi, nyt se on mahdollista ja tarjolla. Onhan se nyt aivan mahtavaa ja huippua hakea poika kotiin Kolumbiasta. Meillä on edessä huippu reissu ja ennennäkemättömän kovia pelejä. Me olemme matkalla maailmamestaruuteen.

Ensi kesän mestarit Barissa 2007



Terveisin Saija #5

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Suomen parhaat selvillä

Viime viikonloppuna Helsingin Pirkkolassa pelattiin uppopallosarjojen finaalit. Pronssit ja kullat jaettiin nuorten- ja naisten SM-sarjassa, miesten 1. divarissa ja miesten SM-sarjassa. Miesten SM-finaalissa pelasi ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin naispelaaja. Joukkueemme Kira #3 puolusti Tampereen korilla, ja Saija #5 oli valmis hyppäämään altaaseen, mikäli olisi ollut tarve. Kiran mahtavasta puolustuksesta huolimatta Tampere joutui taipumaan ja Hämeenlinnan urheilusukeltajat veivät voiton 3-1. Päivä kuitenkin alkoi kahden naisjoukkueen kamppailulla. Nasut ja Najadit pelasivat nuorten SM- pronssista, eli epävirallisesta naisten SM-mestaruudesta. 


Najadit ovat pääkaupunkiseudun naisjoukkue, ja myös Suomen ainut uppopalloseura vain naisille. Se on perustettu 1984 ja joukkueen kokoonpanosta löytyy vielä nykyäänkin perustajajäseniä. Joukkueessa pelaa muutama maajoukkueenkin edustaja. Najadit ovat aktivinen seura, joka osallistuu säännöllisesti Firenze Cupiin, jonka he voittivat 2014.Viime vuonna Najadit järjesti Espoon Tapiolassa oman Najadi Cupin. Joukkueen naiset ovat intohimoisia pitkänlinjan uppopalloilijoita, jotka kasvattavat niin omista kuin muidenkin lapsista ahkerasti uusia uppopalloijiloita. Najadit harjoittelevat Tapiolassa tiistaisin, Paikalla on oltava viimeistään kello 20:15. Käy kokeilemassa!
Najadit valmiina pronssiotteluun 2015

Nasut on joukkueellinen naisia, jotka ovat kerätty ympäri Suomea. Vaikka joukkue on poimittu sieltä täältä, on se kerennyt pelata yhdessä jo vuodesta 2007. Joukueessa pelaa monta maajoukkueenedustajaa. Nasut on useamman kerran osallistuneet Berliinissä järjestävään Champions Cupiin, jossa se on parhaimmillaan yltänyt hopeamitallille 2011. Joukkueessa puhaltaa muutoksen tuulet, sillä joukkea éi ole enää mikään ryhmä pikkupossuja, ja nimen muuttamista on harkittu jo tämän kauden alusta. Ehdotuksia?

torstai 9. huhtikuuta 2015

Urheilua terveyden rajoilla

Kuinka monelle on käynyt niin, että kropasta loppuu voimat, mutta pää sen kun vaan jaksaa jatkaa? Puhutaan varmaan jonkun tason itsensä ylittämisestä. Meillä tätä itsensä ylittämistä vaaditaan joka kerta, kun hypätään altaaseen pelaamaan.


Vaikka kropassa on tusina kipeää osumaa ja voimat ovat ihan loppu, sukellat pitkää sukellusta niin, että kuulet pallean hakkaavan korvissa kertoen hapen loppumisesta. Normaalisti ihminen nousisi pintaan, vaan me ei! Tämä on se tilanne, kun katsotaan kenen pää kestää ja kenestä on maailmanmestariksi. Niin kauan kun olen pelannut on opetettu, että kipu kasvattaa ja se on vain päästä kiinni jaksatko vai etkö. Ehkä juuri tuon itsensä ylittämis vaatimuksen takia kuuntelin vain päätäni. Oli pystyttävä huipputuloksiin, vaikka kroppa kertoi muuta. Tätä voisi kutsua jo hulluudeksi.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Monipuolista treeniä

Minun voi useasti kuulla sanovan, että "niin kauan kuin minulle ei makseta palkkaa uppopallosta, treenaan miten haluan". Tähän kuitenkin sisältyy järkevä suunnitelma ja progressiivisuus, mutta siihen ei kuulu altaan kaakeleiden laskeminen illasta toiseen, eikä pelkkä levytankojen nostelu salilla. Ellen näin halua! Olen harrastanut uintia sekä rugbya ja viime kesänä juoksin viisi puolimaratonia, mutta samalla hätyyttelin salilla henkiläkohtaisia kyykky enkkoja. Muutaman kerran vuodessa löydän itseni tanssitunnilta pyörittelemässä lanteita, jonka jälkeen menen pelaamaan sählyä. Joku päivä viihdyn hitaalla lenkillä lähes kaksi tuntia ja toisena päivänä suuntaan portaisiin juoksemaan vetoja. Kotikuntopiirit ovat toisena päivänä pakkopullaa, ja seuraavana päivä tunnin jumppa kotona sujuu lentäen.

Jos olisin jonkin yksilölajin harrastaja, jossa taito ja hetken suoritus on kaikki kaikessa, tälläinen multisporttaaminen ei olisi välttämättä järkevää. Valmentajat saattaisivat jopa kieltää harjoittelemasta jollakin tietyllä tavalla. Esimerkiksi pikajuoksijoiden ei ole kannattavaa käydä pitkillä lenkeillä, sillä riskinä on lihasmassan ja voiman pieneneminen ja räjähtävyyden aleneminen. Onneksi olen uppopalloilija, jolta vaaditaan monenlaisia ominaisuuksia. Tanssin harrastaminen on varmasti vaikuttanut siihen, että vedessä liikkuminen, vastustajan ohitus ja tilan hahmottaminen pelissä kuuluvat vahvuuksiini. Rugbystä olen toivottavasti saanut rämäpäisyyttä ja pelottomuutta ja juoksu antaa vankan pohjan peruskunnolle. 


Tiedän, ettei kaikilla ole kykyä tai uskallusta treenata monipuolisesti. Syynä voi olla mielikuvituksen puute, on juurruttu tiettyihin tapoihin, eikä keksitä enää uusia tapoja tehdä asioita. Tai toiselle syy voi olla arkuus kokeilla uusia asioita. Mitä jos olen huono? Mitä jos en tunne sieltä ketään tai en pidä siitä?  Ehkä joku vaan tykkää rinnallevedosta niin paljon, ettei eksy koskaan BodyPump tunnille. Kehitys kuitenkin vaatii vaihtelua. Muuttamalla harjoituksia kehitys on varmemepaa, treenaaminen (ainakin minun mielestä) mielekkäämpää, lisäksi vältytään yksipuolisten harjotteiden aiheuttamilta rasitusvammoilta.

Pääsiäinen oli hyvä aika kokeilla taas jotain uutta. Pitkäperjantaina laitoin kengät jalkaan, astuin ovesta ulos ja katsoin mitä mahdollisuuksia maalaisympäristö antoi treenille. Pääsiäissunnuntaina kävin tekemässä vastaavan treenin kameran kanssa. Tässä teillekin ideoita, jospa näillä vinkeillä mielikuvitus lähtisi teilläkin laukkaamaan!

torstai 2. huhtikuuta 2015

Pääsiäishaaste!

Taas on toinen niistä vuoden juhlapyhistä johon kuuluu olennaisesti suklaa. Jouluähkystä on jo sopivasti aikaa, joten pääsiäismunien mussutus telkkaria katsellen tuntuu varsin mieluisalta ajatukselta. Luontoäiti ei näillä säillä juurikaan kutsu ulkoilemaan, ja sohvalle käpertyminen tuntuu vähintäänkin luonnolliselta. 

Tässä mahdollisuus tehdä pieni poikkeus, naisten uppopallomaajoukkueen pääsiäishaaste! Olisi kaksinaamaista rajoittaa lukijoiden suklaan syöntiä, sillä harvalla pelaajistamme on niin rautaiset hermot etteikö pääsiäinen menisi suklaa unelmissa, joten keksimme jotain muuta.


Jokaista pääsiäismunaa kohden tulee tehdä lihaskuntoliikkeitä. Yhtä tavallista munaa (esim. Kinder) tai neljää pikku munaa kohden tulee tehdä 40 etunojapunnerrusta tai 40 kyykkyhyppyä. Tee liikkeet ennen suklaiden syöntiä, tällöin saat hetken aikaa harkita haluatko todellakin syödä suklaat. Toinen vaihtoehto on aloittaa aamu jumppaamalla, kerää hyppyjä ja punnerruksia varastoon!