tiistai 31. maaliskuuta 2015

Maajoukkueessa tapahtuu

Kuinka moni kävi lauantaina Tapiolassa katsomassa pelejä? Päivä oli lyhyt, mutta tiivis, sillä aikataulu oli tiukka. Pelien välissä ei juurikaan kerennyt kylmettyä. Jos pelitapahtuma jäi sinulta väliin, voit tästä käydä katsomassa videolta Suomen parasta naisuppopalloa.

Pelithän pelaattiin seurajoukkueina, eli molemmissa naisten joukkueissa oli maajoukkueen pelaajia. Pelien jälkeen maajoukkue kokoontui, ja koko päivän tapahtumassa mukana ollut huoltaja kokelas veti palauttavan lihashuolto tuokion.  Kylläpä tuntui hyvältä!



Sunnuntaina joukkue kokoontui Hämeenlinnassa kello 9:30. Päivä alkoi aamureippailulla, niin kuin kaikki leirisunnuntait. Vielä ennen altaaseen menoa valmentajamme Juhani infosi leirin teeman: varmat ja hallitut purut. Hallitut purut saavutetaan siten. ettei omasta päästä sännätä suinpäin keskikentälle, vaan pallo otetaan hallintaan ja vapaalle kädellä ja jaloilla otetaan tila haltuun, sitten katsotaan rauhassa syöttöpaikka. Lisäksi korin alla "rymyämiseen" piti saada lisää asennetta. Tämä on kirjaimellisesti kivulias harjoitus, sillä hyökkäävän pelaajan pitää puskea itsepäisesti puolustajan jalkojen ohi sata lasissa.

Pelivastuksena meillä oli jo vakio sparraajaksi muodostuneita nuoria mehiä, jotka matkustavat välillä useammankin sata kilometriä osallistukaseen meidän leireille. Peli vastuksen lisäksi pojat ovat kerran jopa kokanneet meille iltapaa!  Näiden nuorien herrojen tapa pelata, sopii hyvin meille. He pelaavat vauhdikasta ja syöttelevää peliä. Peli on kovaa, mutta pojat eivät jyrää voimallaan.  Olisinpa vielä 18-vuotias ;)

Altaiden jälkeen suunvuoroon pääsi huoltajakokelas numero 2, joka ohjasi meille pareittain tehtävän jännitys-rentoutus venyttelyn. Viikonlopun pelit olivat selkeästi menneet reisiin, sillä jalat olivat todella hellänä. Leirin päätteeksi teimme joukkueena huoltajavalinnan, ja valmentajamme ottaa yhteyttä valittuun huoltajaan. Hänestä kuulette vielä!

Onkohan meillä tarpeeksi tavaraa? 

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Tapiolassa pelataan!

Illalla taas pakataan kimpsut ja kampsut, sillä huomenna on pelit ja sunnuntaina leireillään. Kerrankin pelit ovat lähellä minua, eikä tarvitse herätä kukon pierun aikaan saatika matkustaa montaa tuntia ahtaassa autossa. Toki kaikilla tilanne ei ole sama, sillä esimerkiksi Jyväskylästä matkustetaan jo neljättä tuntia tänne pääkaupunkiseudulle. 

Huomenna on siis nuorten SM-sarjan pelit Espoon Tapiolassa. Koska Suomessa ei vielä ole tarpeeksi aktiivisia naispelaajia, naiset saavat pelata alle 21-vuotiaiden sarjassa. Naisten joukkueita on kaksi, Najadit ja Nasut, joissa molemmissa on maajoukkuepelaajia. 


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Fiiliksiä aamulenkiltä

Moni kokee aamutreenit tahmaisiksi ja tuskaisiksi. Ihmiset treenaavat usein iltapäivisin tai iltaisin, ihan jo arkisen aikataulun vuoksi. Aamukuntoilulla on kuitenkin positiivisia vaikutuksia koko päivän energiaan ja suorituskykyyn. Itse pyrin ainakin kerran viikossa tekemään aamutreenin. Koen että se herättää minut päivään, kiihdytää aineenvaihduntaa ja vetristää jumiutuneita lihaksia. Aamulla kuntoillessa saan hieman lisää aikaa aamuun ja mahdollisuuden jäsentää ajatuksia tulevasta päivästä. Maajoukkueen leireillä ns. aamuhöntsä on saanut suuren suosion, ja en voisi enää kuvitella hyppääväni sunnuntai aamuna altaaseen ilman aamuveryttelyä raikkaassa ulkoilmassa.

Itse aloitin aamukuntoilun ihan tarkoituksellisesti. Olin huomannut että turnauksissa aamun ensimmäiset pelit olivat yhtä tuskaa, elimistö oli jumissa, ajatus ei kulkenut ja 30 minuutin pelit tuntuivat monen tunnin maratoneilta. Virheet opin kuitenkin kantapään kautta, niin kuin minulla on tapana. Ensimmäiseen aamutreeniin heräsin 5:30 ja tarmokkaana marssin aamusmoothieta juoden salille ja siitä uimaan. Toiveena oli energinen päivä, mutta toisin kävi, sillä tottumattomana olin treenannut hieman liian intensiviisesti. Ennen töihin menoa kipaisin kotona ja nukahdin, vaikka tarkoituksena oli vain ummistaa silmiä. No kerkesin töihin, mutta olin rättiväsynyt!

Aamutreeni voi olla mikä tahansa harjoitus mitä tekisit normaalistikin, Tottumattomalle suosittelen jotain tuttua harjoitusmuotoa mutta matalemmalla intensiteetillä kuin normaalisti tekisit. Ennen harjoitusta kannattaa juoda iso lasi vettä ja syödä jotain pientä. Itse olen kokenut alle tunnin treenit parhaiksi. Pienen aamupalan jälkeen liian pitkän harjoituksen aikana verensokeri laskee, ja energiat tyrehtyvät.Tämänkin opin kantapään kautta tarpoessani kylmänhiki otsalla pururadalta kotia.

Itse tykkään tehdä aamuharjoitukset ulkona lenkkeillen, tämä johtuu osittain raikkaan ilman tuomasta virkeästä tunteesta. Haluan myös ottaa 1 vuotiaan koirani mukaan lenkille. Herättyäni syön pienen lautasen puuroa ja juon lasin vettä, Katson hetken aamu-uutisia samalla kun ruoka laskeutuu. Sitten nappaan Telma koiran mukaan ja lähden ulos. Toimivimmaksi itseleni olen kokenut seuraavanlaisen aamutreenin.
  • juoksua (ylämäet kävellen) 15 min
  • liikkuvuutta edistäviä lihaskuntoliikkeitä: mm. askelkyykkyjä ja punnerruksia 
  • ketteryyttä ja räjähtävyttä: mm. loikkia ja polvennostojuoksua
  • useita kymmeniä toistoja selkärangan kiertoja ja taivutuksia
  • juoksu 15 min
Lopussa elimistö tuntuu jo virkistyneen, minkä vuoksi juokseminen ylämäissä tuntuu kevyemmältä alkuun verratten. Kokonaisuudessaan tämä aamutreeni kestää noin 45 min. Sitten suihkuun ja kunnon aamupala! En siedä tekopirteää hypetystä, mutta tämän aamuisen lenkin jälkeen mieli oli oikeasti yhtä aurinkoinen kuin sää, olettaen että aurinko paistaa =)

Minulla on työnpuolesta mahdollisuus joinakin aamuina mennä hieman myöhemmin töihin. Eli tehdäkseni aamutreenin minun ei tarvitse herätä ennen kukonlaulua, mutta tyypillisesti aamulenkki alkaa jo hieman ennen seiskaa. Joskus aamutreeni  tarkoittaa työmatkaa kävellen ja vuoroin juosten.

Ja oma erityinen vinkkini on: otta tarpeeksi evästä töihin! Aamureippailu kiihdyttää ainakin minun aineenvaihduntaa siten, että koko päivän on nälkä.


Tänä aamuna juoksin töihin.



                                                       Terveisin Seda #12

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Peruskuntoharjoittelua

Muuan pitkän linjan juoksija ja juoksukoulun opettaja selitti suomalaisten urheilijoiden huonoa menestymistä maailmalla riittämättömällä peruskuntoharjoittelulla. Toisaalta eräs hiljattain uppopalloilijoille luennoinut voimailuun erikoistunut ammattivalmentaja esitteli esimerkkitapauksia, joissa mm. lupaavien uimareiden ja motocross-kuskien jämähtänyt kehitys saatiin uusille urille maksimivoimaharjoittelulla ja painonnostoliikkeillä saatavalla räjähtävällä voimalla. Uskon molempia.


Vaihtelu ja monipuolinen harjoittelu kehittää. Pitää treenata sitäkin mitä ei haluaisi, mikä ei ole ominta, mihin ei usko. Minulla on monia hyviä kokemuksia siitä, että olen uppopalloiluun kyllästyneenä hakeutunut jonkun aivan muun lajin treeneihin (mm. paini, tanssi, painonnosto) ja uudenlaisesta treenauksesta voimistuneena löytänyt innostuksen uppopalloon uudelleen. Olen huomannut saaneeni uudenlaisesta treenauksesta kehitystä myös uppopalloon.


Olen iänikuinen peruskuntoharjoittelun vastustaja. En ole koskaan pitänyt pitkistä ja tasaisista treeneistä, en juoksemisesta enkä altaan edestakaisin uimisesta. Peruskuntoharjoittelu on uuvuttavaa ja aikaavievää. Kun valmentaja on saarnannut joukkueellemme peruskuntoharjoittelun tärkeydestä, olen takarivistä huudellut että ”eipäs kun voimaa” ja jatkanut peruskuntotreenien välttelyä. Olen pystynyt huijaamaan itseäni uskomaan, että uppopallon pelailulla ja salitreenillä saa ylläpidettyä riittävää kuntoa. Riippuu toki mitä pitää riittävänä. Muistan jokaisissa kansainvälisissä kisoissa huomanneen turnauksen edetessä, että en palaudu peleistä ja viimeisissä ja tärkeimmissä peleissä selviän pelipaikkani täyttämisestä enää välttävästi. Kuntoni ei ole kestänyt alkukarsintoja pidemmälle. Se on ikävä tunne, kun viimeisessä pelissä vaihtopenkillä syke ei laske ja sukellukset kentällä jäävät lyhyiksi, eikä kentällä saa tehtyä töitä voiton eteen. Kisojen jälkeen olen aina päättänyt, että seuraaviin kisoihin treenaan peruskuntoa. Aina se on unohtunut ja olen jatkanut vanhoja tuttuja treenitapojani.


Ensi kesänä ovat isot kisat edessä. Tulevista kisoista tulee elämäni tärkeimmät. Panokset ovat nyt niin kovat, että on lopetettava hääräily ja keskityttävä oikeisiin asioihin. Olen päättänyt tehdä kaikkeni. Kiitos Miikka, Juhani, Teemu, Tuomas ja Äiti sekä treenikaverini Seda#12, nyt minulla on monipuolinen treeniohjelma ja motivaatio sen noudattamiseen. Ensi kesänä Kolumbiassa tämä tyttö pelaa pelit täysillä loppuun asti hymyssä suin. Olen luopunut itselleni mieleisistä treeneistä ja tehnyt niitä elimistölleni vieraita, pitkiä ja puuduttavia peruskuntotreenejä. Alkushokin jälkeen olen yllätyksekseni alkanut pitämään peruskuntotreeneistä. Olen joutunut astumaan mukavuusalueelta ja panemaan surkastuneet hengitys- ja verenkiertoelimeni koville. Olen löytänyt itsestäni jälleen uusia ulottuvuuksia. Eilen tuli naisten maajoukkueen perinteisessä 10*100 m uintitestissä henkilökohtaiset kaikkien aikojen parhaat tulokset. Tunnen itseni teräsnaiseksi.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

yöpall... eikun uppopalloa!

Katja, Seda #12 ja Niina, joka oli maajoukkueen pakki Barissa 2007

Tiistaina minun oli tarkoitus mennä Pikkolaan Kuplan treeneihin. Treeneissä on paljon hyvää: kovat pelit ja minun kotoa hallille on matkaa vain kilometrin verran. Miksi en sitten mennyt taaskaan noihin kovasti "himoitsemiini" treeneihin? No siksi, että ne alkavat 21:30. Tuohon aikaanhan minä olen jo yöpuvussa, hampaat pestynä ja purentakiskot suussa sohvalla odottamassa unta. Treenien sijasta seiskan aikaan nappasin koiran ja poikaystävän (molemmat hihnassa?) ja menimme lähimetsään kouluttamaan koiraa. Vaikka treeneihin menemättä jättäminen painoi huonona omatuntona, niin lämpimässä kevät illassa oli ihanaa viettää sitä paljon puhuttua laatuaikaa. Kai sinäkin olet päässyt nauttimaan ihanasta keväästä? Korvatakseni tiistai-illan ohitetut uppopallo treenit, heräsin keskiviikkona ajoissa ja kävin vetämässä uintitreenin ennen töitä.

Eilen torstaina menin sitten Myyrmäkeen Hydromanian treeneihin. Uppopallo alkaa 20:30 ja toisin kuin Pirkkolassa, ennen vuoroa voi käydä salilla tai uimassa. On NIIN paljon helpompaa ja mukavampaa lähteä treenaamaan seitsemän aikoihin, uida ennen uppopalloa ja olla kymmeneltä kotona, kuin koittaa herättää itsensä treeneihin vasta yhdeksän aikoihin. Nukahtaminenkaan ei venähdä puoleen yöhön, ja aamulla on taas helpompi herätä uuteen päivään. Treeneissä uinti tuntui kevyeltä ja pallo pysyi käsissä. Katjan ja Niinan kanssa oli helppo pelata, ja me tytöt oltiin hyviä yhdessä! Miehillä olevan voiman me korvamme järkevillä sukelluksilla ja kovalla kunnolla. 

Oma päivä rytmini on melko rutinoitunut, eikä kova motivaatiokaan pidä minua tarpeeksi virkeänä lähtemään yhdeksän aikaan treeneihin, minulle kun yö alkaa jo yhdeksän jälkeen. Ihmettelen suuresti, että miten jotkut jaksavat toistuvasti harjoitella myöhään illalla, minun nukkumaanmeno ajan jälkeen. Kysehän ei ole vain uppopalloilijoista, sama tilanne on varmasti monella muunkin lajin harrastajalla. Kuinka myöhään sinä olet valmis treenaamaan?

Katja

Sedan #12 ja Katjan allasselfie ;)


Huomenna olisi toiveena päästä kahden tunnin spinningkiin. Toivotaan, että jono tunnille lyhenee, ja pääsen testaamaan omia rajojani. Tällä viikolla pitää myös tehdä yksi maksimikestävyysharjoitus, jonka minä meinasin kuitata sunnuntain spinningillä. Millaiset suunnitelmat sinulla on viikonlopulle?

Terveisin Seda #12


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Alkulämmittelystä

Oli sitten kyse saliharjoituksesta, uppopallotreeneistä tai ryhmäliikuntatunnista, alkulämmittely on aina hyvä tehdä. Alkulämmittelyllä on useita positiiviasia merkityksiä. Se virittää mielen ja valmistelee kehon tulevaa harjoitusta varten. Hengitys- ja verenkiertoelimistö vilkastuu ja hermo-lihasjärjestelmä herkistyy, jolla on merkitys mm nivelten asentotuntoon. Urheiluvammojen riski myös pienenee alkulämmittelyjen myötä, sillä lämmin kudos ei vaurioidu yhtä herkästi kuin vertymätön kudos. Harjoituksen alussa keho on vastaanottavaisimmillaan, joten alkulämmittely on hyvä aika harjoitella myös tekniikoita ja taito-ominaisuuksia. Salilla tämä voisi esimerkiksi tarkoittaa rinnallevedon harjoittelua kepillä. Lämmittrly tulee aloittaa maltillisesti ja tempoa lisätään hiljalleen.


Maajoukkueen harjoituksissa lämmittelemme aina yhdessä Helin #6 ohjeiden mukaan. Lämmittelyyn kuuluu uintia, jalkapotkuja samalla kun käsittelemme palloa ja sukkelluksia altaanpohjaan eli ns. pummppuja. Tämän jälkeen laitamme räpylät jalkaan ja sukellamme useamman kerran altaan reunalta toiselle, jonka jälkeen teemme saman mutta kaverin kanssa syötellen. Lopuksi teemme muutaman spurtin ja pari pitkää ja rauhallista sukellusta. Kirsikaksi kakun päälle sukellamme vielä kerran keuhkot tyhjänä altaan reunalta toiselle.  Tämän jälkeen teemme tekniikka harjoituksia, esimerkiksi korituksia tai vastustajan ohituksia.


Mielestäni uppopallossa, muita lajeja enemmän, lämmittelyssä korostuu hengitys- ja verenkiertoelimistön virkistyminen. Me puhumme "keuhkojen avautumisesta".  Oleko koskaan pidättänyt henkeä niin kauan, että palleasi alkaa nykimään? Tätä tunnetta me tavoittelemme lämmittelyn viimeisillä sukelluksilla. Silloin subjektiivinen tunne on, että keuhkot aukeavat.




sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Onnea voittajalle!

Arvonta on suoritettu! Jussillla ja Valtterilla oli melkoisen hyvät mahdollisuudet saada naisseuraa koko vuodeksi, mutta vain toinen voi voittaa.





 Arvonta suoritettiin uppopallolakeilla, tietenkin! Valtteri oli valkoinen ja Jussin sininen. Sokkona kiskaisin yhdestä narusta, ja kassista paljastui jokaisen uppopallonaisen mielipeliväri.....

torstai 12. maaliskuuta 2015

Uppopallonainen joka kuukaudelle (sis. arvonnan)

Kuinka monen seinään kaunistaa uppopalloilijatar? Mehän olemme julkaisseet jo kolme kalenteria, joista viimeisin tänä vuonna! Tyttökalentereiden tuottavuutta epäillään, sillä vuoden lähestyessä loppua niitä ilmestyy kuin sieniä sateella Meille kalentereiden teko on ollut ensisijaisesti tuottavaksi todettua varainkeruuta ja toissijaisesti huippuhauska projekti. Olemme julkaisseet kolme kalenteria, joiden suosio on yllättänyt joka kerta. Ennen kuin vuoden 2014 kalenterin sivuja kerettiin edes kääntää loppuun, asiakkaat alkoivat kyselemään jo seuraavan vuoden kalenteria. Niinpä alkuperäisistä suunnitelmista poiketen julkaisimme Uppopallonaiset kalenterin kahtena vuotena peräkkäin.
Laura Tammisto/ Studio Torkkeli
2014 kalentersita Mira # 14 Ja Nelly # 13

Laura Tammisto/ Studio Torkkeli
2014 kalenterista Jenni # 2
Tämän vuoden kalenterin teemana on aikaisempia selkeämmin uppopallo. Pelikuvia kalenterissa ei kuitenkaan ole, vaan enemminkin kauniita naisia valmiina näyttämään taitonsa. Taitonsa näytti myös Studio Torkkelin Laura Tammisto, ohjeistaessaan ja kuvatessaan meitä kalenteriin. Kauan ei tarvinnut kameran edessä edustaa, kun Laura oli napannut jo napakymppi otoksen jokaisesta tytöstä. Lopputulos yllätti jokaisen, "olenko minä tuossa?"

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Ajatuksia uimapuvusta

Kuinka monta uikkaria sinä omistat? Yhden? Vai käytätkö pääasiassa bikineitä?  Uppopalloilijana minä omistan lähes tusinan verran uikkareita. On peliuikkareita, uintiuikkareita ja uikkareita joita ei oikeastaan koskaan käytä, ne vain piti silloin saada. Peliuikkareiden tulee olla väritykseltään yksinkertaisia, joko valkoisia tai mustia/tummansinisiä. Mutta aivan kuten muussakin urheiluvaate maailmassa, myös uikkareiden kuosit ovat kirkastuneet. Uppopalloharjoituksissa saa välillä irrotella ja laittaa kirjavan uimapuvun päälle. Uskomatonta, miten "vaatetus" vaikuttaa mieleen ja tätä kautta suoritukseen. Parhaimmillaan uusi uimapuku tuo uutta motivaatiota ja intoa pitkäjänteiseen harjoitteluun. Iltamyöhäisiin treeneihin on mukavampi mennä, kun on uusi uimapuku testissä ja esiteltävänä.

Tämän kevään ehdoton hitti meidän naisten maajoukkueessa on ollut tämä Stadiumin kirjava uimapuku. Ensin se oli yhdellä ja sitten toisella, nyt jo kuusi joukkueen jäsentä käyttää tätä uimapukua. Selässä ristiinmenevät nauhat ja alas uurrettu leikkaus saavat selän näyttämään urheiluliselta ja naiselliselta. Pieni rintaisena tykkään  itse tällaisista avoimista uikkareista, mutta osa meistä käyttää varsinkin pelatessa mielummin umpinaisempaa uimapukua. Pysyy ns. sisarukset tallessa =)








Joukkueessamme jo vuosia pelannut Elina #4 teki kandinsa uppopallouikkariin liittyen. Kyselyn pohjalta hän suunnitteli ja valmsti meille uimapuvut. Uikkarilta toivottiin urheilullisuuden ja keveyden lisäksi naisellisuutta. Mitä mieltä olet?



Elinan #4 suunnittelema uimapuku ja Sirpa #15

Joku kerta kirjoitan sitten edustusasuista joita ajattelemme kisoihin, mutta sitä odotellessa tässä Saksan naisten kisauikkari.

Kuva Facebookista

Mitä mieltä olet?
     
Seda #12

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Joukkue nimetty!

Iltaa vaan kaikille. Osa on varmasti jo rauhoittumassa illan viettoon, mutta minä ja muutama jokkuetoveri valmistaudutaan treeneihin. Harjoitusajoissa ei siis ole kehumista.


Valmentajamme Juhani yllätti uskoakseni koko porukan, kun ilmoitti valinneensa joukkueen 14 pelaajaa!  

#1 Irina Viippola
#2 Jenni Hyvärinen
#3 Kira Suomalainen
#4 Elina Salmela
#5 Saija Jokinen
#6 Heli Koskinen
#7 Jasmin Tuovinen
#8 Ella Parviainen
#9 ???
#10 Oona Tuuri
#11 Mari Pesola
#12 Seda Ilksöz
#13 Nelly Holmbäck
#14 Mira Seppänen
#15 Sirpa Törrönen


Nyt on siis enää yksi paikka jaossa. Uskon ettei päätös tule olemaan helppo, sillä ehdokkaat ovat hyviä.


Seda # 12


p.s. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa päivittää blogia puhelimella, toivottavasti onnistuin.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Maajoukkueleiri- Kokkola 28.2-1.3.2015

Heli # 6
Valmistautumista ensimmäiseen allasharjoitukseen

 

Viime viikonloppu kului Kokkolassa naisten maajoukkueleirillä. Kokkola on minulle erityinen paikka, sillä siellä olen pelanut ensimmäistä kertaa ihan oikeaa sarjaa, jolloin myös mielenkiintoni maajoukkuetta kohtaan syntyi. Sieltä se kaikki alkoi!


Helsingistä meitä lähti yksi autollinen. Minun herätyskello soi 4:20, mutta  WhatsApp keskustelusta saattoi päätellä, että Sirpa#15 oli niihin aikoihin lähtenyt jo matkaan. Yhden pysähdyksen taktiikalla ehdittiin hyvin leirin aloitukseen. Niin kuin arvata saattaa, aina ennen allasta valmentajamme pitää pienen palaverin, jossa käydään asioita läpi ja kerrotaan seuraavalla altaalla tehtävistä harjotteista. Tällöin on myös aikaa tehdä henkilökohtaiset huoltotoimenpiteet ja teippailla rannenauhat, joitta uppopallossa käytetään tunnistamiseen.


Lauantai
10:30 tapaaminen
12:00-13:30 allasharjoitus: harjoituksia
14:30 palaveri
16:00-17:30 allasharjoitus: harjoituksia
18:30 yhdessä syömään

Sunnuntai
10:00 aamulenkki jonka perään palaveri
11:30-13:00 allasharjoitus: harjoituksia
13:30 palaveri
14:00-15:30 allasharjoitus: peliä


Tämän leirin teemoina oli  maalivahti- ja puolustajatyöskentely. Koko leirin ajan harjoiteltiin puolustamista sopivalla riskillä. Pelitaktiikkaamme on koko ajan pyritty kehittämään entistä aktiivisemmaksi. Maalivahdit ja puolustajat halutaan siirtää korilta sen ulkokehälle karvaamaan aina kun se on mahdollista. Näin nyt jo vahva puolustuspelimme saadaa entistä paremmaksi ja purut tehokkaimmiksi. Neljästä allasharjoituksesta vasta viimeisellä päästin todenteolla pelaamaan. Niin kuin aina, harjoitusvastuksena toimi joukko paikallisia miesuppopalloilijoita. 


Leirin alussa  harjoitukset tuntuivat hankalilta, mutta oli hienoa kun sunnuntaina jossain vaiheessa palaset loksahtivat kohdilleen ja harjoitukset sekä peli alkoi sujumaan toivotulla tavalla. Harjoitusvastus antoi kovaa painetta hyökätessään meidän korille, aivan kuten norjalaiset ja kolumbialaisetkin tulevat kesällä antamaan, mutta minä en hetkeäkään epäile meidän puolustusta. Puolustuspeli on aina ollut vahvuutemme, ehkäpä siksi, että vuosien saatossa siitä meillä on ollut eniten kokemusta =)


Leirin jälkeen fiilikset ovat aina korkealla useastakin syystä. Kotiinhan on toki aina mukava palata, mutta leirien loppuessa odottaa jo seuraavaa leiriä. Joukkueessamme vallitsee lämmin yhteishenki ja ystävyys. Monelle meistä joukkue on se ystäväporukka, jonka kanssa olemme eniten tekemisissä. En halua antaa toiminnastamme ruusunpunaista kuvaa, toki toiset tulee keskenään paremmin toimeen kuin toiset, mutta ns. kuppikunnat tai selän takana puhuminen ei koskaan ole kuulunut joukkueen henkeen. Tällä hetkellä on mahtavaa aistia, kuinka joukkue tekee töitä yhteisen tavoitteen eteen, MM kullan!




maanantai 2. maaliskuuta 2015

Täältä me tullaan, Suomen naisten uppopallomaajoukkue!


Vaikka täällähän me ollaan oltu jo vuosikymmeniä, ei vaan olla pidetty suurta ääntä itsestämme. Nyt meillä on kuitenkin sellainen projekti, josta haluamme kertoa teille kaikille. Ylpeänä ja kovaan ääneen. Tavoitteena meillä on kesällä 2015 Kolumbiassa voittaa uppopallon maailmanmestaruus! Kesällä 2011 hävisimme täpärästi pronssiottelun Saksalle. Tappio 1-0 jäi hampaan koloon, ja päätimme, että seuraavan kerran kun maailmanmestaruudesta taistellaan, me emme tyydy edes pronssimitaliin.

Tavoittteista ja sen vaatimasta työstä tulette saamaan tietoa jatkossa, mutta näin alkuun haluamme kertoa keitä me olemme. Minkälainen on Suomen naisten uppopallomaajoukkueen harjoitusrinki?


Uppopallo= underwater rugby
Kymmenen vuotta joukkueen ringissä pyörineenä, olen nähnyt joukkueen kasvavan räpiköivistä pingviineistä itsevarmoiksi... hylkeiksi?  =D Toki matkanvarrella pelaajia on lähtenyt ja tullut, osa on lähtynyt ja palannut takaisin, mutta nippu pelaajia on pysynyt sitkeästi mukana, mikä on mahdollistanut myös uusien tulokkaiden varmemman ja nopemman kehityksen. Osa meistä on pelannut jopa 15 vuotta joukkueessa, osa 10 vuotta, mutta tuoreimmat pelaajat ovat olleet mukana vajaat kaksi vuotta. "Vanhoilla" pelaajilla on tietysti pelitaustaa paljon ja kokemusta löytyy Irinalta jopa 18 vuoden ajalta, mutta uusista pelaajista olemme saanet virtaa ja asennetta peliin. Pelimme onkin muuttunut hurjasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta itseluottamuksemme ei olisi kasvanut pelitaitojen mahdollistamalle tasolle ilman uusia pelaajia. Viimeisen noin kolmen vuoden aikana, meistä on tullut määrätietoisia ja voitonahneita.


PM-kisat 2010

Mielestäni on uskomatonta, miten sekalainen sakki naisia, pystyy työskentelemään näin tiiviisti ilman yhteenottoja tai merkittäviä välienselvittelyjä. Leiriviikonloppuina kun olemme aamusta iltaan yhdessä, ja usein vietämme yöt aivan vieretysten siskonpedissä. Tähän kohtaan tekisi mieli hyräillä Anssi Kelan biisiä, mutta luettelen asioita nyt kuitenkin ihan vaan faktojen omaisesti. Joukkueessamme on muun muassa insinööri, kätilöopiskelija, maisema-arkkitehti sekä pari opiskelijaa. Lisäksi joukosta löytyy huoltamotyöntekijä ja jokunen opettaja. Mukaan mahtuu tietysti myös pari elämän tarkoituksen etsijää ja junioreina kaksi lukiolaista. Joku on kasvanut maajoukkueessa teini-ikäisestä kahdenlapsen äidiksi. Moni meistä on valmistunut lukiosta ja ammattiin samalla kun on tavoitellut menestystä uppopallossa. Yhdet uppopallohäätkin on saatu jo viettää. Seuraavia odotellessa!


Maailmanmestareiden resepti:


3 varusmiestä (-naista)

puolikourallista laitesukeltajia
kourallinen norppaohjaajia
3 entistä uimahyppääjää
3 olkapääleikkausta
kaksi tajuttomuutta altaassa ja yksi yöllinen sydänkohtaus
reilu tusina katkenneita räpylöitä
3 äitiä
1500 myytyä maajoukkue kalenteria
500 myytyä uppopallo aiheista Teema- mukia
sopivassa suhteessa treeniä: mm. uintia, uppopalloa ja kuntosalia
aivan liian monta uinti testiä


Liota kypsimpiä naisia 15 vuotta samassa altaassa ja lisää hiljalleen tuoreempia naisia sekaan. Osa naisista saa jäädä hieman al denteksi, he kerkeävät kypsyä vielä seuraavan puolen vuoden aikana. Pidä huoli, ettei altaan lämpötila nouse liikaa, on täysin normaalia, että osa naisista palelee altaassa kovankin treenin aikana. Sekoita varovasti, vaihtele pelipaikkoja ja vaihtomiehiä. Sekoittamiseen on parasta käyttää Juhania, kokenutta uppopalloilijaa ja valmentajaa. Nosta naiset välillä saunaan kuivumaan, lattialle nukkumaan ja herätä ne taas sunnuntaiaamuna lenkille. Jatka tätä ensi heinäkuun loppuun asti. 2.8.2015 maailmanmestarit ovat valmiita ja voit ojentaa heille mitalit kaulaan!